YLE Tiedeuutiset

Subscribe to YLE Tiedeuutiset feed
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Updated: 2 hours 9 sec ago

Kuva keskiajasta ja Turun muista menneistä vuosisadoista täydentyy kaivaus kaivaukselta – maa kätkee sellaista, mitä aikakirjat eivät tiedä

Fri, 03/12/2021 - 19:45

– Lisää savupiippuja, sanoo Turun Abo Vetus Ars Nova -museon arkeologi Ilari Aalto.

Hänen ja muiden asiantuntijoiden päätelmiin perustuva, taitelija Jouna Karsin tekemä pienoismalli vuodelta 2015 esittää museon sisällä olevaa aluetta sellaisena kuin se oli 1500-luvun alussa, viittä kauppaporvareiden kivitaloa, puuaittoja ja kasvimaita.

Aalto on edelleen tyytyväinen mittasuhteisiin, jotka perustuvat Aboa Vetus Ars Novan kaivauksiin sekä Turun museokeskuksen kaivauksiin naapuritontilla. Niissä selvisi, kuinka pitkälle talot tarkalleen ulottuivat.

Pienoismallin talot myös seisovat juuri niin jyrkässä jokirinteessä kuin kaivauskartat todistavat. Mutta ne savupiiput, niitä Aalto haluaisi nyt katoille lisää. Suureksi kivitaloksi kutsutusta rakennuksesta on nimittäin selvinnyt, että siellä oli kolme hormia.

Talot olisivatkin olleet tosi kylmiä, jos niissä olisi ollut vain yksi takka, hän tuumii.

Aboa Vetuksen esiin kaivetut kellarit kuuluivat keskiajalla viidelle Turun vanhimmista kivitaloista. Kellarit olivat osittain maan päällä. Talojen välistä kulki Luostarin jokikatu. Jokirannan aittarivistö muistutti näkymää, joka on yhä tuttu Porvoosta. Janne Lindroos / Yle

Pienoismalli valmistui kuusi vuotta sitten. Arkeologisia tutkimuksia museotontilla on jatkettu sen jälkeen lähes joka vuosi. Myös viime kesänä kaivettu alue oli aikoinaan saman Luostarin jokikadun varrella kuin pienoismallin viisi taloa.

– Totta kai kaivaukset tarkentavat koko ajan käsityksiämme siitä, millaista elämä Turussa oli keskiajalla ja sen jälkeisinä vuosisatoina. Kaivaukset paljastavat tietoa, jota emme kirjallisista lähteistä saa, Ilari Aalto sanoo.

Jokainen rakennus on poikkeustapaus. Jokainen kertoo omanlaistaan tietoa siitä, minkälaisia rakennusratkaisuja on tehty, millaisia esineitä on käytetty, millaisia kotieläimiä on pidetty, hän luettelee.

Joskus uusi tieto ei pelkästään täydennä vanhaa vaan kumoaa sen.

Pienoismallissa kahden ison talon puristuksissa on pieni rakennus. Sitä pidettiin Turun pienimpänä tunnettuna keskiaikaisena kivitalona, kunnes selvisi, ettei pikkutaloa ollutkaan. Paikalla sijaitsikin viereisen suuren kivitalon lisäosa, yhtä korkea kuin suuri kivitalo itse.

Pieni kivitalo keskellä osoittautui tulkintavirheeksi, kun tutkimuksia jatkettiin. Aittojen ja muiden puurakenteiden paikat voidaan edelleen vain päätellä, jälkiä sellaisista ei ole löydettävissä. Värjätyt popcornit kasvimaan kaalinpäinä ovat taiteilija Jouna Karsin oivallus.Janne Lindroos / Yle

Erehdys selvisi suuren kivitalon kellarin kaivauksissa, joissa huomattiin kahden rakennusosan suhde. Asia varmistui kirjallisesta lähteestä, jossa mainittiin suuren kivitalon toisen kerroksen kolme kamaria.

– Talon täytyi siis olla pidempi kuin olimme aikaisemmin ajatelleet. Tässä konkretisoituu hyvin se, miten tieto muuttuu, Aalto sanoo.

Suuren kivitalon kamareiden ja myös takkojen määrä vahvistui perintöriidan oikeudenkäynnin pöytäkirjasta vuodelta 1648.

Elias Giös valitti käräjillä Mechtild Stensdotterin murtaneen lukon huoneesta, joka ei kuulunut tälle, ja vieneen kahdesta muusta takkapellit, joten huoneissa ei voinut asua.

Kolme K:ta teki Turun: kirkko, kruunu ja kauppa

Suomen keskiajan katsotaan alkaneeksi 1100-luvun puolivälissä ja päättyneen pikku hiljaa 1500-luvulla. Turun kaupunki perustettiin vuoden 1300 paikkeilla.

Turku kasvoi nopeasti, kun uskonnollinen ja maallinen valta eli kirkko ja kruunu sekä kaupankäynnille oivallinen sijainti vetivät sinne toinen toisiaan. Turku ei ollut periferiaa vaan Ruotsin valtakunnan ydinaluetta, meren yhdistämää.

Keskiajan Ruotsissa Tukholma oli kaupungeista toki selvästi suurin, mutta Turussakin arvioidaan olleen parituhatta asukasta. Ruotsin noin 40 muun keskiaikaisen kaupungin joukossa kakkossijasta kilpaili vain Kalmar.

Pohjois-Euroopan kauppaa hallinneen Hansaliiton kaupunkeihin Turku ei kuulunut, mutta Hansan vaikutus oli voimakas. Saksalaisen kansanosan merkitys Turussa oli läpi keskiajan näkyvä ja vaikutusvaltainen, kertoo Ilari Aalto.

Vaikka vaikutus väheni keskiajan loppua kohti, saksalaiset istuivat edelleen päättävissä rooleissa Turun raadissa ja toivat identiteettiään esiin myös rakentamisessa.

– Kyllä täällä näkyy pyrkimys olla jotakin suurempaa, Aalto sanoo.

Turku vuonna 1634. Keskiajan kaupunkirakentamisen ideaali oli neljä korttelia eli neljännestä. Luostarikortteli oli suurin ja merkittävin; siellä sijaitsi Suurtori, jonne toivat niin Härkätie Hämeestä ja Suuri rantatie Viipurista kuin maantie Satakunnastakin. Aboa Vetus Ars Novan talot olivat ovaalilla merkityllä alueella. Kansallisarkisto, kuvankäsittely Yle

Turku oli suureksi kaupungiksi sijainniltaan hyvä mutta maapohjaltaan huono: alla on 40 metriä savea. Raskaat kivirakennukset painuivat, ja ne painuvat edelleen.

– Se tiedostettiin jo silloin, kun Luostarikorttelin talot rakennettiin. Kaikkien kivitalojen alla kulkee paksu hirsiarina, jolla ne on juntattu saveen, kertoo Ilari Aalto.

Siitä huolimatta kaikki talot kallistuivat Aurajokea kohti, mikä näkyy myös Aboa Vetuksen raunioissa.

– Jos ajattelee niihin paria asuinkerrosta päälle, niin eiväthän ne ole mitenkään voineet enää pysyä pystyssä siinä kulmassa. Ne oli pakko jossakin vaiheessa purkaa ja rakentaa ylemmät kerrokset uudestaan.

Yksi iso muutos oli 1700-luvun alussa isonvihan aikaan, jolloin venäläiset miehittivät Turkua seitsemän vuotta. Iso osa taloista meni hyvin huonoon kuntoon, ja miehittäjät myös purkivat niitä tarkoituksella saadakseen materiaalia Pietarin rakentamiseen.

– Keskiaikaisia turkulaisia tiiliä löytyy Pietarin vanhoista taloista tänäkin päivänä, Aalto kertoo.

Kellareihin tehtiin myös holvikaaria ja muita muurarien taidonnäytteitä. Tiilien valmistus oli Saksasta tullutta käsityöperinnettä. Ensimmäiset osaajat, jotka on pystytty jäljittämään, tulivat Lyypekin alueelta.Janne Lindroos / Yle

Turusta säilyneissä keskiaikaisissa kirjallisissa lähteissä mainitaan kivirakennuksia, mutta lähteet eivät ole kyllin tarkkoja, jotta ne voisi suoraan yhdistää tiettyihin raunioihin.

Suuren kivitalon asukkaista tietoja kuitenkin on poikkeuksellisen varhaiselta ajalta, jo 1500-luvun lopulta, kiitos pitkien perintöriitojen.

"Helvetistä saat yösijan"

Suuri kivitalo rakennettiin 1400-luvun alussa. Omistajista ensimmäinen tunnetaan 1580-luvulta. Paraisten kirkkoherran Elias Espingin nimi jäi aikakirjoihin, koska hänen sukulaisensa riitelivät 1600-luvulla raastuvanoikeudessa kymmenen vuotta siitä, kenen perintöä talo ja tontti olivat.

1630-luvulla suuren kivitalon omisti Elias Espingin pojan Isak Pargasin leski Mechtild Stensdotter.

– Hän oli talosta hyvin mustasukkainen. Hänellä ja Isak Pargasilla oli poika Elias ja tällä serkku, myös Elias. Kerran serkku oli tulossa yökylään, mutta Mechtild ilmoitti ystävällisesti, että “saat kyllä yösijan helvetistä mutta et tästä talosta”, Ilari Aalto kertoo.

Talon portaikossa käydyn tappelunnujakan jälkeen Mechtild sai serkku-Eliaksen häädettyä. Saman portaikon alapää on tallella kellarissa.

– On aivan mahtavaa, että tällainen oikeuslähde voidaan paikantaa tiettyyn arkeologisesti löytyneeseen rakennusosaan. Minua houkuttaisi kovasti rekonstruoida tämä tapaus sinne portaikkoon!

Aboa Vetuksen arkeologisesti antoisin kellari sijaitsi aikoinaan juuri suuren kivitalon alla. Sen kellarissa aika pysähtyi muita aikaisemmin. Suvun riidellessä omistusoikeudesta talo rapistui ja purettiin jo 1600-luvun puolivälissä.

Pelkästään perintöriitoja suuren kivitalon rapistumisesta ei sentään voi syyttää. Vaikka kivitalot eivät roihahdelleet puutalojen tavoin tulipaloissa, jotka tuhosivat Turkua kymmeniä kertoja, palot vaikuttivat myös tiiliseiniin.

– Kun tuli riehuu ympärillä tarpeeksi monta kertaa, muuratut rakenteet haurastuvat, Ilari Aalto selittää.

Kauppiaan taloksi kutsuttu rakennus on museoalueen vanhin kivitalo. Pienoismalli, jonka Turun kaupunginteatterin lavastaja Kaj Puumalainen teki vuonna 1995, vastaa nykykäsityksiä varsin hyvin, kertoo Ilari Aalto. Malli seisoo kauppiaan talon tynnyriholvatun kellarin vieressä. Janne Lindroos / Yle

Kellarit yleensä säästyivät tulipaloissa, mutta vuosisatojen varrella tiloissa tehtiin muutostöitä käyttötarkoituksen mukaan. Suuressa kivitalossa ehdittiin elää 250 vuotta, jotkin muista kellareista olivat käytössä vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

– Tämä on tällaista raunioiden lukemista: Mikä on uutta ja mikä on vanhaa? Aalto sanoo.

Suurin osa Luostarikorttelin taloista kuului kauppiaille, ja kellareihin varastoitiin arvokkain omaisuus, juuri suojaan tulelta. Muutakin kuitenkin oli: pappien palkkataloja, kiltataloja ja erilaisia julkisia ja puolijulkisia taloja, kuten saunoja, krouveja ja tullihuoneita.

– Ilman aivan poikkeuksellisia arkeologisia löytöjä on mahdoton sanoa, mikä oli mitäkin.

Aboa Vetus Ars Nova muokkasi latinankielisen nimensä Daniel Jusleniuksen vuonna 1700 julkaiseman väitöskirjan nimestä Aboa Vetus et Nova, "Vanha ja uusi Turku". Se oli ylistys turkulaisuudelle ja suomalaisuudelle ja niiden myyttisille juurille. Janne Rentola / SLS

Kun Turkuun alettiin 1990-luvun alussa rakentaa nykytaiteen museota, tiedossa oli, että maan alla piilisi muistoja menneisyydestä.

Niiden määrä ja laatu kuitenkin yllättivät. Tehtiin pikapäätös: taidemuseon oheen rakennettaisiin Suomen ensimmäinen – ja edelleen ainoa – arkeologinen museo. Aboa Vetus Ars Nova, "vanha Turku uusi taide", avautui vuonna 1995.

Silloin siellä kävi myös muuan viisivuotias hämeenlinnalaispoika.

– Olin päättänyt jo nelivuotiaana Tutankhamonin haudan tutkimusten innoittamana tulla arkeologiksi. Aboa Vetuksessa vierailu vahvisti haavetta, kertoo Ilari Aalto.

Juuri keskiaika puhuttelee häntä edelleen.

Kellarin kissatIlari Aalto päättelee, että kaikki hänen suuren kivitalon kellarista löytämänsä kissat päätyivät sinne kokonaisina, ehkä luikahtivat itse, ehkä ajautuivat kuolemansa jälkeen jätteen mukana. Janne Lindroos / Yle

Aboa Vetuksen varmasti tunnetuin löytö on kissan ehjä luuranko. Hiskiksi nimetty kissa löytyi suuren kivitalon kellariin kadulta johtaneista rappusista vuoden 1994 kaivauksissa ja on ollut museossa esillä alusta asti.

– Kun itse kävin ensimmäisen kerran täällä, niin kyllähän se kissa oli niitä isosti mieleen jääneitä löytöjä, Ilari Aalto kertoo.

Hän löysi 2010-luvun kaivauksissaan suuren kivitalon kellarista kolme muutakin kissaa eri ajoilta.

Kissat olivat hyötyeläimiä, aikansa jyrsijäpulman ratkojia. Ehkä niillä ei edes ollut varsinaisia omistajia. Kissojen nahka oli keskiajalla tapana käyttää hyödyksi. Suuren kivitalon kellarin kissojen luissa ei kuitenkaan ole nylkemisen merkkejä.

– Ainakin yksi kuoli tulipalossa. Luuranko löytyi palokerroksesta, ja luissa on nokijälkiä, Aalto kertoo.

Vanhojen käsitysten muuttuminen ja jopa kumoutuminen ei Ilari Aaltoa haittaa, päivastoin. Arkeologiahan on juuri siksi hieno tieteenala, että tieto jatkuvasti muuttuu ja lisääntyy, hän sanoo. Yllätyksiä tulee kokeneellekin.

– Kun on kymmenisen vuotta kaivellut täällä keskellä Turkua, niin alkaa olla aika vankka käsitys siitä, mitä maan alta pitäisi löytyä. Mutta kyllä sieltä aina tulee jotakin yllättävääkin, hän sanoo.

Pannaanpa tämän päivän testiin opetustaulu, jolla 1930-luvun kansakoululaisille esiteltiin keskiajan kaupunkielämää. Olisiko näkymä silloisille turkulaisille lainkaan tuttu?

Kattilakauppias, possu ja munkkiAarno Karimon piirtämä opetustaulu vuodelta 1936. Opetustaulut olivat arvossaan, kun koulukirjoissa oli niukasti kuvia. Turun museokeskus

"Klassikko, jossa on asioita ihan kohdallaankin". Niin Ilari Aalto kommentoi opetustaulua, jolla on pian sata vuotta ikää.

Turussa oli puisia kauppapuoteja, joissa oli avattava kauppaluukku, kuten kuvassa. Kuparinsepän kaupittelemat esineet sen sijaan eivät näytä keskiaikaisilta, ja ihmisten vaatteetkin ovat taiteilijan mielikuvitusta, Aalto tuomitsee.

Kaduilla vapaasti liikkuvat eläimet olivat totta. Sikaa Aalto kiittää mukavan kirjavaksi; se ei ole mikään karvaton nykypossu.

Mitä puuttuu? Katujen kate: hirsihaljakkaat tai laudat – tai mahdollisesti kivet, jos elettiin jo 1400-lukua. Kivirakentamistakin Aalto kuvalta kaipaa, joskin takana pilkottavan krouvin alaosa näyttäisi olevan muurattu.

Mitä on liikaa? Ainakin birgittalaissisar. Birgittalaisnunnat saivat poistua luostarista lähinnä vain matkustaessaan toiseen luostariin, joten Turun katukuvassa heitä näkyi äärimmäisen harvoin, ja he tuskin liikkuivat yksin vaan veljien saattamina, Aalto kertoo.

Kuvan fransiskaaniveli sen sijaan ei olisi ollut Turussa mitenkään mahdoton näky, vaikka kaupunki olikin dominikaanien vaikutusaluetta.

Kun museota perustettiin, rakennus- ja tutkimustöitä tehtiin samaan aikaan. Paljon jäi silloin selvittämättä. Viime vuosikymmellä Ilari Aalto sitten vietti neljä kesää suuren kivitalon kellarissa.

– 1990-luvulla kellari kaivettiin aika kiireesti ja heikosti dokumentoiden. Kun jatkettiin, saatiin selville useita eri aikatasoja eli mitä siellä kellarissa oli eri aikoina tehty. Siellä onneksi oli siivottu sen verran huonosti, että nurkkiin oli jäänyt jätettä.

Ajankuvaa ruodoista ja luista

1440-luvulla kellarissa oli ollut jonkinmoinen krouvi tai sauna. Siihen tulokseen tultiin juoma-astioiden palasten, pähkinänkuorien ja eläinten luiden perusteella. Selvästikin oli syöty ja juotu ja pidetty muutenkin lystiä, mistä kertovat luunoppa ja -huilu.

– Löytöaineisto ei ole tyypillinen keskimääräiselle turkulaiselle kaupunkitontille. Myös rakenteet ovat osittain poikkeuksellisia ja viittaavat siihen, että kellarissa käytettiin paljon vettä. Siksi saunatulkinta on mahdollinen, Ilari Aalto perustelee.

1500-luvun alussa kellari muutettiin keittiöksi – muurattiin tiilinen väliseinä, ja nurkkiin alkoi kertyä aiempaa enemmän ruoanlaittoon liittyvää jätettä ja astianpalaisia.

Aikansa ruokalistasta kertovat viljanjyvät, kalojen ruodot, koti- ja riistaeläinten luut ja hassel- ja saksanpähkinöiden kuoret. Kalanruotojen suuri määrä on ajalleen kuvaavaa: katolilaisten ei sopinut syödä lihaa perjantain ja lauantain paastopäivinä.

Arkeologi Ilari Aalto. Janne Lindroos / Yle

Keittiöjätteen seasta löytyneet ihmissormen luut ovat arvoitus. Vahingossa on vaikea katkaista sormeaan rystysen kohdalta.

– Jos päästää mielikuvituksensa liikkeelle, niin se voi olla jonkun rikollisen sormi, joka on hankittu salaa Kerttulinmäen hirttopaikalta, koska ajateltiin, että rikollisen ruumiinosilla oli taikavoimia, Ilari Aalto puntaroi.

Kerttulinmäen kirkkomaan tutkiminen kutkuttaisi arkeologia, jos se olisi mahdollista – siis jos liikenteen voisi katkaista ja asukkaat evakuoida, sillä alue on nykyisin pääasiassa kadun alla.

– Se on kyllä jo pitkälti tuhottu. Ihmisluita vietiin jo 1800-luvulla kärrylasteittain Turun uudelle hautausmaalle. Mutta olen aika vakuuttunut, että jotakin siellä vielä on.

Entäpä jos sormi onkin hylätty pyhäinjäännös vielä vanhemmalta ajalta?

– Jos se on vanhempi kuin 1500-luvun alusta, se todennäköisesti on katolinen reliikki. Olisi tosi kiinnostavaa saada se ajoitettua, Aalto sanoo.

Luonnontieteellisten tutkimusmenetelmien kehittymisen ansiosta tämä toive ei ole mahdoton.

Aulikki Vuola (vas.) ja Heli Karmakallio osallistuivat viime kesänä Ilari Aallon johtamiin kaivauksiin Aboa Vetus Ars Novan pihamaalla ja jatkavat vapaaehtoistyötään puhdistamalla ja lajittelemalla löytöjä. Janne Lindroos / Yle

Turku oli jo varhain iso kaupunki, jossa oli järeää kivirakentamista. Toisaalta suurin osa kaupungista oli puurakenteinen vielä pitkään keskiajan jälkeenkin. Liekeille riitti nieltävää niissä ainakin 32 kaupunkipalossa, joissa tuhoutui vähintään neljännes Turusta.

Näistä syistä syntyi suomalaisiksi poikkeuksellisia kulttuurikerroksia arkeologien tutkittaviksi, jopa viiden metrin syvyydeltä. Viime kesän kaivauksilla löytöjä kertyi nelisenkymmentä kiloa, keskiajalta 1900-luvulle.

Joukossa oli muun muassa rihvelitaulun palasia, jotka kertovat 1800- ja 1900-lukujen taitteen koulumaailmasta. Ne eivät sinänsä ole poikkeuksellisia löytöjä, mutta Aallosta oli hauska löytää niitä samalla kertaa useita.

Savesta tehdyt liitupiiput puolestaan ovat tavallisia löytöjä ajalta ennen savukkeita.

– Tänä kesänä löytyi myös poskihammas, johon piipunvarsi oli kuluttanut kolon, kun piippua oli pidetty huulessa koko ajan, Aalto kertoo.

Eläinten luista syntyi pelikapuloita. Ainakin Karjalassa pelin nimi oli babka, kertoo Ilari Aalto. Janne Lindroos / Yle

Ilari Aalto ottaa löytöpöydältä kämmenelleen kaksi naudan varvasluuta, joihin on porattu reikä. Samanlaisia löytöjä on tehty eri puolilla Eurooppaa, eivätkä ne Turussakaan ole ensimmäiset, mutta Aallon kaivauksille niitä ei ollut ennen viime kesää sattunut.

Ne ovat pelikapuloita. Reikä täytettiin metallilla, jotta kapulaan saatiin lisää painoa. Toisesta täyte puuttuu, mutta Aalto arvelee sen olleen lyiiyä. Toisen sisällä on rautanaula.

Hän kuvailee peliä mölkyn edeltäjäksi.

– Luusta on moneksi. Kaikki käytettiin hyödyksi, hän sanoo.

Flaamilaisen Pieter Brueghelin maalauksessa vuodelta 1560 on menossa leikki jos toinenkin. Alakulmassa heitellään nikamaluita babkan tapaan, kuten osasuurennos todistaa. Maalaus Lasten leikkejä on Wienin taidehistoriallisessa museossa. Peter Horree / Alamy / AOP, kuvankäsittely Yle

Sekoittuneessa puutarhakerroksessa oli yhtä lailla keskiajan kuin sitä seuranneiden vuosisatojen muistoja. Syvemmällä, palo- ja purkukerroksissa, löytöjen informaatioarvo kasvoi.

– Vähän yllätti, että sieltä löytyi keskiaikaisia holvitiiliä. Se kertoo siitä, että jossakin täällä on ollut hienot goottilaiset kattoholvit. Se on niitä yksityiskohtia, jotka eivät selviä mistään kirjallisista lähteistä.

Ilari Aalto arvelee selitykseksi tiilenvalmistuksen saksalaista käsityöperinnettä ja -taitoa, jota Turussa oli tuomiokirkon ja ympäristön muiden kirkkojen rakentamisen takia. Samat tiilimestarit tekivät tiiliä myös maallisiin rakennuksiin.

Turun ympäristössä alettiin käyttää tiiliä jo 1200-luvun puolivälissä. Silloin mestarit ovat voineet tulla Ruotsin kautta, mutta kun intensiivinen tiilirakentaminen alkoi 1400-luvulla, selvät merkit johtavat Pohjois-Saksaan ja Lyypekin ympäristöön, Aalto kertoo

Keskiajan tiilirakentaminen ja ennen muuta tiilimestarit kiinnostavat häntä niin, että hän on tekemässä väitöskirjaansa kivikirkkojen rakentamisen organisoimisesta.

– Kukaan ei oikein ole tutkinut tiilintekijöiden puumerkkejä, joita kirkoista löytyy. Missä kirkontekijät liikkuivat? He olivat todellisia ammattimiehiä, vaikka heitä ei tunneta nimiltä.

Tiilen pintaan kaiverrettu tähti lienee tekijän puumerkki, jolla hän signeerasi käsityönsä. Raila Tapio/ Aboa Vetus Ars Nova

Yksi jälki Turun kaivauksilla näkyy erityisen selvänä: kaupungin palo vuonna 1827. Pohjoismaiden kaikkien aikojen pahin kaupunkipalo hävitti kaksi kolmasosaa Turusta ja jätti sen pitkäksi aikaa kamppailemaan jaloilleen.

Kahdensadan vuoden takaa on paljon kirjallista aineistoa, joten arkeologeilla on tupannut olla kiire vanhempiin kerroksiin. Aikakirjat eivät kuitenkaan kykene 1800-luvustakaan kertomaan kaikkea sitä, mikä on muistoina maaperässä.

Viime kesän kaivauksissa etsittiin ennen muuta niitä.

– Tuhokerroksesta saadaan talteen tosi paljon löytöjä, jotka kertovat normaalista elämästä ennen katastrofia. Kuten siitä, millaisia astiastoja käytettiin tai millaisia värejä talojen seinissä suosittiin, Aalto kertoo.

Mitkä siis olivat 1800-luvun muotivärit?

– Taloissa keltainen ja italianpunainen. Astiastoissa näkyvät kiinalaisvaikutteet. Sininen ja valkoinen posliini oli suosittua, Aalto kertoo.

"IIlalla, kello yhdeksän lyömältä, kun Turun porvarit menivät levolle, alkoivat kellot läpätä tuomiokirkon tornissa," kirjoittaa Zacharias Topelius Maamme-kirjassaan syyskuisesta illasta vuonna 1827. Aikalaistaitelijan, palossa itsekin paljon menettäneen Gustaf Wilhelm Finnbergin litografiassa näkyy tuhon rajuus. Turun museokeskus

Kun Aninkaistenmäellä roihahti syyskuuussa 1827, Aurajoen uskottiin pysäyttävän tulen etenemisen, mutta tuuli yltyi. Kipinät lensivät myös Luostarikorttelin kivitalojen ja niiden puisten piharakennusten ja varastoaittojen katoille. Tuhoa ei voitu enää estää.

Nuori kauppias Carl Fredrik Semenius kuului joukkoon, joka menetti suuren osan omaisuudestaan. Yksi viime kesän kaivauksen löydöistä kertoo siitä karua kieltä. Arkeologisesti löytö on hieno kokonaisuus.

Kuppien ja tassien tuho Näistä englantilaisista tuontiastioista turkulaisten oli määrä muun muassa siemailla teetä. Se oli yleistynyt 1700-luvun mittaan säätyläisten salongeissa.Janne Lindroos / Yle

Carl Fredrik Semenius tiesi, että tulipalon riski oli todellinen. Vuonna 1826 hän anoi palovakuutuksen tonttinsa rakennuksille. Yksi niistä oli puinen liiteri.

Tutkijoita kiinnosti se, mitä palovakuutuksessa ei sanottu: mitä Semenius mahtoi liiterissään säilyttää. Vakuutukseen kirjatut tiedot kertoivat kohdan, josta kannatti kaivaa.

Liiteristä ei ollut jäljellä kuin tuhkaa, tavaroista sen verran, että ne saattoi todeta elintarvikkeiksi, valjaiksi ja astioiksi.

Piiposliiniastioiden sirpaleita löytyi kiloittain. Ennen paloa ne olivat olleet lautasia, kulhoja ja teekuppeja lautasineen. Ainakin osa oli aikansa muotia Englannista. Semenius oli selvästi perillä trendeistä, sanoo Ilari Aalto.

Kolmikymppinen kauppias ei ehtinyt paikata menetyksiään. Intiasta liikkeelle lähtenyt koleraepidemia levisi vuonna 1831 Venäjältä Suomeen. Semenius oli yksi kuolonuhreista.

Aboa Vetus on uudistamassa perusnäyttelyään viidessä osassa. Ensimmäinen osa, joka keskittyy Luostarikorttelin asukkaiden varallisuuteen ja kansainvälisiin suhteisiin, avautuu joulukuun puolivälissä. Viimeisen osan on määrä olla valmis vuonna 2025.

– Uuden pysyvän näyttelyn fokuksessa ovat arkeologinen tutkimus ja Turun eri aikakerrokset, eli ajallista perspektiiviä laajennetaan keskiajasta. Jänne yltää sieltä 1800-luvulle, kertoo Ilari Aalto.

Museon tontilla riittää kaivamista, kuten jonkin verran yhä myös suuren kivitalon kellarissa, joka tuli Aallolle niin perin tutuksi opiskeluaikojen kesinä.

– Kellarin paljastaminen kokonaan on tulevaisuudensuunnitelmissa, mutta sille ei ole vielä aikataulua.

Lue myös:

Keskiajan Suomen talonpoikaisyhteisöä ajatellaan suotta pysähtyneeksi ja tasapäiseksi

Kuuntele Areenasta:

Aikamatka keskiajan Suomeen

ja muita Ylen keskiaikasisältöjä

Suomen vanhimmat savi-idolit löytyivät Elimäeltä – ihmisfiguurien iäksi ajoitettiin 7000 vuotta

Fri, 03/12/2021 - 17:20

Elimäen Ruskiasuon arkeologiselta kaivaukselta elokuussa löydetyt saviset pienoisveistokset ovat osoittautuneet merkittäväksi löydöksi.

Uppsalan yliopistossa Ruotsissa tehdyn radiohiiliajoituksen perusteella Ruskiasuon kivikautiselta asuinpaikalta löydetyt savi-idolit ovat noin 7000 vuotta vanhoja. Ne ovat toistaiseksi kaikkein vanhimmat savi-idolilöydöt Suomessa, jotka on onnistuttu ajoittamaan.

Arkeologin mukaan löydöt vievät savi-idolien perinteen alkujuurille.

– 7000 vuotta sitten Suomessa opittiin saviastioiden ja saven polton taito. Nämä figuurit on tehty poltetusta savesta ja ne ovat siksi kaikkein vanhimpia säilyneitä idoleita. Vanhempiakin on voinut olla, mutta ne ovat olleet luuta, puuta tai sarvea, eivätkä ne ole säilyneet tähän päivään, arkeologi Jan Fast sanoo.

Ruskiasuon idolit ovat tiettävästi aivan varhaiskampakeramiikan alusta: mesoliittisen kivikauden ja kampakeraamisen kivikauden taitteesta. Savi-idoleita ei aikaisemmin ole löytynyt näin vanhoilta asuinpaikoilta.

– Meillä kävi ihan hirveän hyvä tuuri, Fast sanoo.

Saviesineistä itsessään ei voi tehdä radiohiiliajoitusta. Elimäen löydöt löytyivät kuitenkin kivikaudella maahan kaivetun kuopan pohjalta yhdessä hiilen kanssa. Ajoitus pystyttiin tekemään hiilistä.

Ajoitus on myös harvinaisen tarkka. Virhemarginaali on vain noin 34 vuotta.

Elimäeltä löydettiin savi-idolin osa. Se on hahmon vartalon alaosa, joka on alaspäin suippeneva eli ikään kuin kapaloitu. Hahmon jalkoja ei näy. Hartiat ja pää puuttuvat.Jan Fast Moni idoli odottaa ehkä vielä löytäjäänsä

Ruskiasuon kivikautista asuinpaikkaa on nyt tutkittu koekaivaukset mukaan lukien kolmena kesänä.

Asuinpaikan tutkimisessa on ollut kyse Kouvolan kansalaisopiston kurssista, jolle arkeologiasta kiinnostuneet harrastajat voivat osallistua. Viime kesänä myös koululaiset pääsivät mukaan kaivauksille.

Lue lisää: 6 000 vuotta vanhasta kylästä kaivettu esiin tuhansia esineitä – nyt sieltä löytyi yksi Suomen vanhimmista ihmisfiguureista

– Työvaihe oli silloin aika hektinen, löytöjä oli paljon muitakin ja ainoastaan toinen näistä löytyneistä figuureista tunnistettiin jo kaivausten aikana, Fast kertoo.

Toinen tunnistettiin idoliksi vasta jälkitöiden yhteydessä, kun löytöjä käytiin läpi.

– Todennäköisesti maassa on vielä paljon näitä idoleita löytymättä. Se herättää suuria toiveita jatkotutkimusten kannalta, Fast sanoo.

Kaivaukset jatkuvat myös ensi kesänä.

Ruskiasuon asuinpaikan löysi paikallinen historian harrastaja jo yli 30 vuotta sitten vuonna 1987. Alueella tehtiin ensimmäiset kaivaukset vasta vuonna 2019, kun Kouvolan kansalaisopiston rahoituksella alueella pidettiin ensimmäinen arkeologian kurssi.

Ruskiasuon kaivauksessa on kyse Kouvolan kansalaisopiston kurssista. Kurssille osallistuneet arkeologian harrastajat Reino Hemmilä (vas.), Marketta Kiiveri ja Martti Ylätupa olivat opastamassa nuoria Ruskiasuon ensimmäisellä koululaisviikolla elokuussa.Vesa Grekula / Yle Päät puuttuvat

Arkeologi Jan Fast toivoo, että kaivaukselta voisi löytää myös savi-idoleiden ylävartaloita tai päitä. Elimäeltä tehdyt savi-idolilöydökset eivät siis ole kokonaisia, vaan ne esittävät idolien alavartaloa.

– Emme siis vielä tiedä miltä savi-idolien päät näyttävät. Mahdollisesti ne ovat olleet nuppimaisia, kuten varhaiskampakeramiikan nuoremman vaiheen aikana noin 500 vuotta myöhemmin, Fast sanoo.

Vaikka vertauskuva on omien sanojensa mukaan hieman kaukaa haettu, kuvailee arkeologi nyt löydettyjen savikappaleiden muistuttavan muumioiden sarkofagia.

– Jalkaosa on alaspäin suippeneva, kuin kapaloitu, eli jalkoja ei näy. Hahmon jalkaosa on ikään kuin pyöräytetty kankaaseen. Monesti nämä ovat hyvin koristeellisia.

Elimäeltä tehdyt löydöt ovat parhaillaan valokuvattavana. Sen jälkeen ne luetteloidaan ja toimitetaan Museoviraston arkistoon kaivauskertomuksen kanssa.

Arkeologi Jan Fast on työskennellyt alalla 30 vuotta. Hän kävi ensimmäisen kerran Ruskiasuolla jo 1980-luvun lopulla, kun kivikautinen asuinalue oli vasta löydetty.Vesa Grekula / Yle Shamanismia tai vainajien palvontaa

Savesta muotoillut ihmis- ja eläinfiguurit eli idolit kuuluvat yleensä varhaisen kampakeramiikan ja tyypillisen kampakeramiikan löytöihin. Tällöin puhutaan vuosista 5000–4000 ja 3900–3400 ennen ajanlaskun alkua.

– Nämä ovat uniikkeja toistaiseksi ja näin vanhoja, joten näitä pitää tulkita varovaisesti, Fast sanoo.

Niiden on kuitenkin epäilty liittyvän shamanismiin tai vainajien ja esi-isien palvontaan. Täyttä varmuutta asiasta ei voida saada.

– Ilmaan on heitetty ajatus myös lasten nukeista tai leikkikaluista. Se on kuitenkin mielestäni aika kaukaa haettu. En usko, että lapsille olisi valmistettu tällaisia saviesineitä ja poltettu ne. Kaikki on tietenkin mahdollista, Fast sanoo.

Ruskiasuolla asuttu jo tuhat vuotta luultua aiemmin

Savi-idolien löytyminen ja ajoittaminen kertoo uutta tietoa Ruskiasuon kivikautisesta asuinpaikasta.

Paikalla on asuttu jo noin tuhat vuotta aiemmin kuin aikaisemmin epäiltiin.

– Meillä oli epäilys, että tämä olisi todella varhainen. Se perustui saviastioiden hyvin alkukantaiseen koristeluun, Fast sanoo.

Lisäksi nyt tutkitun asuinpaikan yläpuolella rinteessä on tehty havaintoja vielä varhaisemmasta asuinpaikasta.

– Se herätti ajatuksia, että voisiko tällä alueella olla tällainen jatkumo varhaisesta kivikaudesta kampakeraamiseen aikaan.

Savi-idoleista tehty ajoitus on vain yksi todiste, mutta se tukee muita arkeologisia havaintoja.

Asuinpaikalla ei esimerkiksi ole asuttu enää varhaiskampakeraamisen kauden jälkeen. Uudempaa kerrostumaa ei ole löytynyt.

– Voimme aika hyvin lukita idolilöydöt tuohon aikaan, Fast sanoo.

10 kysymystä ja vastausta koronan uudesta virusmuunnoksesta: rokotetutkija kertoo, mitä omikronista ja rokotteista nyt tiedetään

Wed, 01/12/2021 - 14:43

Virukset muuntuvat koko ajan. Näin tekee myös koronavirus, SARS-CoV-2.

Kun virukset lisääntyvät, niiden perimään ilmaantuu muutoksia eli mutaatioita. Muuntuneet virukset eli variantit saattavat poiketa aiemmin tavatuista viruskannoista.

Maailmalla kiertää koronaviruksen useita eri muunnoksia ja uusia tulee jatkuvasti. Nyt epätietoisuutta on herättänyt omikronmuunnos, joka havaittiin Etelä-Afrikassa marraskuussa.

Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet lupautui kertomaan virusmuunnoksista kansantajuisesti.

Jutussa on käytetty myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tietoja virusmuunnoksista ja aiempaa solubiologin haastattelua virusmuunnoksista.

1. Mitä omikronista tiedetään?

Uusi koronavirusmuunnos havaittiin Etelä-Afrikassa marraskuussa tänä vuonna. Maailman terveysjärjestö WHO luokitteli sen huolestuttavaksi virusvarianttilinjaksi (VOC) ja nimesi sen omikronvirusmuunnokseksi.

Ensimmäiset havainnot variantista on tehty marraskuussa Botswanassa, Etelä-Afrikassa ja Hongkongissa, jossa muunnos todettiin Etelä-Afrikasta tulleella matkustajalla.

– Omikronvariantti on yleistynyt nopeasti Etelä-Afrikassa tullen valtamuunnokseksi poikkeuksellisen pian ilmestymisensä jälkeen. Nopeaa suhteellista yleistymistä Etelä-Afrikassa toki selittää se, että vielä pari viikkoa sitten koronatilanne oli maassa hyvin rauhallinen, Mika Rämet sanoo.

Täällä on lisää tietoa omikronista:

Mitä oireita muunnos aiheuttaa, mistä uusia variantteja sikiää? Kokosimme kysymyksiä ja vastauksia omikronista

2. Miten se poikkeaa muista koronaviruksista?

Muunnos poikkeaa huomattavasti muista koronaviruslinjoista: sen piikkiproteiinissa on havaittu olevan 26–32 mutaatiota.

– Nopean yleistymisen lisäksi omikron on erityisen seurattava siksi, että se eroaa aiemmista koronaviruksen varianteista poikkeuksellisen paljon myös rokotesuojan kannalta keskeisen piikkiproteiinin osalta, Rämet sanoo.

3. Mitkä ovat avoimet kysymykset, joihin halutaan ensin tietoa?

Lisätutkimuksia omikronvariantista tehdään parhaillaan. Tutkimuksissa arvioidaan sitä, leviääkö virusmuunnos muita herkemmin sekä sitä, pystyykö se kiertämään koronarokotteiden ja aiemman koronavirusinfektion antamaa suojaa.

Lisäksi kerätään tietoa virusmuunnoksen aiheuttamasta taudinkuvasta.

– Keskeisimpiä asioita on saada tietää muunnoksen aiheuttaman taudin vakavuus, kuinka hyvin nykyiset rokotteet suojaavat ja kuinka tarttuva variantti on. Sitäkään ei vielä tiedetä, tuleeko omikron syrjäyttämään deltavariantin, Rämet sanoo.

4. Jos rokotteita pitää muuttaa, kauanko siinä kestää?

Päivitetty rokote pitää kehittää, valmistaa ja sitä pitää tutkia. Silti rokotteita on saatavilla Rämetin mukaan hämmästyttävän nopeasti. Useat koronarokotteiden valmistajat ovatkin jo ilmoittaneet suunnitelmistaan päivittää rokotteensa omikronvariantin mukaiseksi.

– Tarvittaessa varianttipäivitettyjä rokotteita on saatavissa sadan päivän kuluessa, Mika Rämet arvioi.

Esimerkiksi Moderna kertoi suunnitelleensa nykyisen koronarokotteensa kahdessa päivässä koronaviruksen julkistamisen jälkeen. Yhtiöltä meni 42 päivää kliiniseen käyttöön soveltuvan rokotteen valmistamiseen ja tutkimukset ihmisillä alkoivat 63 vuorokaudessa.

Kliinisissä kokeissa varmistetaan rokotteen muodostama puolustusvaste ja rokotteen siedettävyys. Koska kyseessä on kerta-annoksena annettava tehoste, tuloksia saadaan nopeasti. Tutkimuksiin osallistuu muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen tutkittavaa riippuen esimerkiksi siitä, arvioidaanko tutkimuksella yhtä vai useampaa annosta ja rokotevaihtoehtoa.

– Tarvittaessa rokotteen päivittäminen omikronvariantin mukaiseksi ja kliinisten kokeiden aloittaminen edennee vielä tätäkin nopeammin, Rämet arvioi.

5. Mitä tiedetään rokotteista ja omikronista nyt?

Tässä vaiheessa ei vielä paljoa. Sekä Moderna että Biontech ovat spekuloineet rokotteittensa toimivuutta, mutta nämä ovat spekulaatioita.

– Itse pidän yllättävänä, mikäli rokotteilla ei ole suojaa etenkään vakavaa tautimuotoa vastaan. Vastauksia saadaan kahden viikon kuluessa. Voi olla, että omikronin vuoksi kolmannen rokoteannoksen merkitys vielä korostuu, mutta aika näyttää, Rämet sanoo.

6. Onko muita tunnettuja koronan virusmuunnoksia nyt tiedossa?

Maailmalla kiertää useita eri koronaviruksen muunnoksia ja uusia kehittyy jatkuvasti. Deltamuunnos on tällä hetkellä lähes kaikkialla maailmassa valtavariantti.

– Alfa, beta, gamma, delta ja nyt omikron ovat huolta aiheuttavia VOC-muunnoksia, eli variants of concern, Rämet kertoo.

7. Miten virusmuunnokset löydetään?

Suomessa tehostetaan muunnosten seurantaa muun muassa rajanäytteissä. Omikronvirusmuunnoshavainnot varmistetaan sekvensoimalla, missä saattaa kestää useita päiviä

Sekvensoimalla eli määrittämällä positiivisesta koronanäytteestä katsotaan koko viruksen perimä tai tiettyjä osia siitä. Normaali diagnostiikka ei yleensä tee eroa eri viruskantojen välillä, vaan kannan varmistaminen vaatii lisätöitä.

Kaikkia todettuja tartuntoja ei Suomessa sekvensoida, vaan näytteistä tutkitaan otos.

8. Miten virusmuunnoksia voi välttää?

Omikronvirusmuunnoksen leviämistä torjutaan THL:n mukaan kuten muitakin koronavirusmuunnoksia: huolehtimalla suositusten mukaisesta rokotesuojasta, hyvästä käsi- ja maskihygieniasta sekä turvaväleistä. Jos saat oireita, pysy kotona ja mene tarvittaessa koronatestiin.

  • pidä yli kahden metrin turvaväli muihin
  • huolehdi hyvästä käsi- ja yskimishygieniasta
  • käytä kasvomaskia, kun liikut paikoissa, joissa on muita ihmisiä
  • mene koronatestiin, jos saat koronan oireita
9. Mitä vaikutusta ihmisille voi olla koronavirusten muuntumisesta?

Virus voi muuntua niin paljon, ettei rokote tehoa enää yhtä hyvin. Tätä torjutaan kehittämällä rokotteita.

Yksi avoinna oleva kysymys on, suojaako sairastettu koronainfektio uudelta sairastumiselta.

Toisaalta myös itse viruksen toiminta voi muuttua. Se voi monistua nopeammin, olla joiltain osin kestävämpi tai muuten tehokkaampi.

Jos virusmuunnos tarttuu helpommin kuin aiempi viruskanta, se sairastuttaa todennäköisesti enemmän ihmisiä kuin alkuperäinen virus. Nopea leviäminen tarkoittaa käytännössä aiempaa suurempaa kuolleisuutta. Mitä enemmän sairastuneita, sitä enemmän todennäköisesti myös kuolleita.

10. Pitääkö omikronista olla huolissaan?

Variantin leviämistä, sen aiheuttaman taudin vakavuutta ja rokotesuojan toimivuutta tulee seurata. Tarvittaessa rokotteita voidaan myös päivittää.

Mika Rämet toivoo, että omikronmuunnos aiheuttaa deltamuunnosta lievemmän taudin.

– Tärkein varautuminen tällä hetkellä on huolehtia omista koronarokotuksistaan, oli kyseessä sitten ensimmäinen, toinen tai kolmas annos.

Lue lisää:

Mitä oireita muunnos aiheuttaa, mistä uusia variantteja sikiää? Kokosimme kysymyksiä ja vastauksia omikronista

Merenkurkun satelliitti laukaistaan avaruuteen ensi vuoden lopulla – vauhdittajina 10 suomalaista ja ruotsalaista korkeakoulua ja tutkimuslaitosta

Wed, 01/12/2021 - 13:06

Merenkurkun alue saa ensimmäisen oman satelliitin. Se laukaistaan avaruuteen reilun vuoden kuluttua Kiirunan avaruuskeskuksesta.

KvarkenSat on pohjalaismaakuntien ja Ruotsin Västerbottenin yhteinen piensatelliitti. Sen ovat suunnitelleet yhteistyössä suomalaiset ja ruotsalaiset korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ja se liittyy KvarkenSpaceEco-hankkeeseen.

– Hanke tuo avaruusdataaalueen asukkaiden, yritysten, koulujen ja muiden toimijoiden ulottuville sekä tutustuttaa heidät uuden avaruustalouden tuomiin mahdollisuuksiin, toteaa hankkeen vastuullinen johtaja, professori Heidi Kuusniemi Vaasan yliopistosta.

Satelliitin rekisteröity omistaja tulee olemaan Vaasan yliopisto, ja satelliittia ohjataan Vaasan Palosaaren kampukselle rakennetulta maa-asemalta.

Vastaanottoasema tulee osaksi tutkimuskeskus Technobothniaan rakennettavaa Vaasan yliopiston avaruusdatalaboratoriota.

Kuusiniemi lupaa, että avaruusdatasta saadaan laajasti uusia liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa maa- ja metsätalouteen, ympäristönseurantaan, liikenteeseen, merenkulun tarpeisiin, energiatalouteen ja talouden ennakointiin.

Pienessä paketissa paljon tekniikkaa

Pari kilo painavaan maitopurkin kokoiseen satelliittiin on tulossa kuvantamisteknologiaa sekä radioteknologiaa.

– KvarkenSat on hyvä esimerkki siitä, että jo pienellä rahalla saadaan rakennettua piensatelliitti, joka kerää monen tyyppistä dataa, toteaa monessa piensatelliittidemonstraatiossa mukana ollut apulaisprofessori Jaan Praks Aalto-yliopistosta.

Satelliittiin tulee VTT:n kehittämä erittäin pienikokoinen hyperspektrinen kamera, joka pystyy ottamaan eri aallonpituuksilla kuvia Merenkurkun alueesta ja muista kiinnostavista kohteista. Kuvien avulla voidaan seurata, analysoida ja mallintaa maan, meren ja kasvillisuuden ominaisuuksia sekä havainnoida päästöjä ja epäpuhtauksia.

Satelliitti seuraa myös esimerkiksi alusten liikkumista Pohjanlahdella. Se vastaanottaa signaaleja laivojen automaattisesta tunnistusjärjestelmästä ja sitä kautta saadaan tieto niiden sijainnista, suunnasta ja nopeudesta.

Kaikille avointa dataa

Projektipäällikkö Kendall Rutledge Yrkeshögskolan Noviasta toteaa, että KvarkenSat tarjoaa elinkaarensa aikana myös monille opiskelijoille ja tutkijoille arvokasta tutkimusaineistoa.

– Data tulee avoimesti saataville www.kvarkenspacecenter.org -portaalin kautta.

KvarkenSatin julkistustilaisuus oli keskiviikkona Vaasassa. Tilaisuudessa kerrottiin, että satelliitin suunnitelmat ovat läpäisseet kansainvälisistä asiantuntijoista koostuneen raadin alustavan katselmuksen, joten satelliitin rakentaminen ja testaus ovat valmiita alkamaan.

Tilaisuudessa oli esillä myös Vimpelin yhteiskoulun ja lukion oppilaiden maalaama KvarkenSatin 3D-satelliittimalli. Kuva siitä matkaa myös avaruuteen satelliitin mukana digitaalisessa muodossa samoin kuin kaikki #MyKvarkenSat-kilpailuun saapuneet lasten ja nuorten piirustukset.

Vimpelin yhteiskoulun ja lukion oppilaiden KvarkenSatin 3D-satelliittimalli.Jarkko Heikkinen / Yle

Merenkurkun satelliittia ovat toteuttamassa Vaasan yliopisto, Yrkeshögskolan Novia, Uumajan yliopisto ja Luulajan teknillinen yliopisto sekä kuusi muuta korkeakoulua ja instituuttia Suomesta ja Ruotsista.

Hanketta rahoittavat hankekumppaneiden lisäksi EU Interreg Botnia-Atlantica-ohjelma, Region Västerbotten ja Pohjanmaan liitto.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun torstaihin 2.12. kello 23:een saakka.

Suomi palautti Namibiaan pyhiä kiviä, mutta Kansallismuseossa on yhä arvokas kokoelma siirtomaa-ajoilta – "Suomessa on tahto luovuttaa niitä"

Wed, 01/12/2021 - 12:33

Puusta tehtyjä soittimia ja arjen käyttötavaraa. Eläimen luista veistettyjä rituaaliesineitä ja amuletteja.

Tällaisia esineitä on Suomen kansallismuseon kokoelmissa. Niitä on tuotu Suomeen nykyisen Namibian alueelta 1800-luvun lopulta alkaen, kun suomalaiset alkoivat tehdä lähetystyötä eteläisessä Afrikassa.

Monissa Afrikan maissa on viime vuosina vaadittu siirtomaa-aikana vietyjen esineiden palauttamista eurooppalaisista museoista.

Suomi ei ole ainakaan toistaiseksi saanut esineistä virallisia palautuspyyntöjä, kertoo Suomen kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila.

Namibiassa kokoelma kuitenkin kiinnostaa, ja Namibian edustajia on käynyt Suomessa tutustumassa siihen.

– He olivat kiinnostuneita siitä, mitä Namibiasta peräisin olevia aineistoja Suomessa on ja miten ne ovat namibialaisten saatavilla. Nyt keskustellaan yhteistyöstä, Anttila sanoo.

Se voisi tarkoittaa esimerkiksi, että suomalaiset olisivat mukana kehittämässä Namibian museotoimintaa.

Kuvassa on namibialainen okahumba-niminen kaariluuttu. Kansallismuseolla on kaikkiaan vajaat parituhatta Namibiasta peräisin olevaa esinettä. Rauno Träskelin / Museovirasto

Namibialaisten ajatus on ollut saada museot sellaiseen kuntoon, että esineitä voitaisiin palauttaa, sanoo Afrikka-politiikan johtava asiantuntija Martti Eirola ulkoministeriöstä.

– Siellä on halu ottaa vastaa vanhoja esineitä, ja Suomessa on tahtotila luovuttaa. Ensin pitää kuitenkin varmistaa, että olosuhteet ovat hyvät, Eirola sanoo.

Pyyntöihin on varauduttu

Eri Euroopan maissa monet museot valmistelevat esineiden palautuksia entisiin siirtomaihin tai ovat jo ryhtyneet toimiin. Esimerkiksi Ranska palautti äskettäin länsiafrikkalaiseen Beniinin joukon siirtomaa-aikana ryöstettyjä taideaarteita.

Valtava enemmistö esineistä sijaitsee kuitenkin yhä muualla kuin alkuperämaissaan. Joidenkin suurten eurooppalaisten museoiden vakiovastaus on ollut, että ne eivät luota Afrikan maiden kykyyn pitää esineistä huolta.

– Suomessa mahdolliset palautuspyynnöt arvioidaan aina tapauskohtaisesti, sanoo Elina Anttila Kansallismuseosta.

Pyyntöihin on varauduttu. Museovirastossa on esimerkiksi laadittu sisäiset ohjeet siitä, miten mahdollisten pyyntöjen kanssa edetään.

Kansallismuseon etnografiseen kokoelmaan kuuluu kaikkiaan 40 000 esinettä. Niitä tutkimassa on käynyt namibialaisten lisäksi muun muassa alkuperäiskansojen edustajia Australiasta ja Alaskasta.

Kansallismuseon Mesa Verde -kokoelmaan kuulunut astia palautettiin Yhdysvaltoihin vuonna 2020.Mårten Lampén / Yle

Toistaiseksi ulkomaille on palautettu vain niin sanotun Mesa Verde -kokoelman esineitä. Ne ovat pueblo-alkuperäiskansan hautaesineitä, jotka palautettiin yhdessä esivanhempien jäänteiden kanssa Yhdysvaltoihin viime vuonna.

Tänä syksynä museo palautti saamelaisten haltuun saamelaiskokoelman, johon on kerätty esineistöä 1800-luvulta asti.

Lue lisää: Saamelaisesineistön palautus alkaa kansallismuseon näyttelyllä – museon ylijohtaja: "Tunnustamme sen, että kokoelmat kuuluvat saamelaisille"

Muiden Afrikan maiden kanssa ei ole käyty vastaavia keskusteluja kuin Namibian kanssa, Anttila sanoo.

Toisaalta Suomessa ei myöskään ole muista Afrikan maista yhtä laajoja esinekokoelmia.

Valtakunnankivi palaa Namibiaan

Namibiaan on äskettäin päätetty palauttaa Kansallismuseosta eräs arvokas symbolinen esine.

Kyseessä on pala niin sanottua valtakunnankiveä. Pohjois-Namibiassa sijaitsevan perinteisen Ondongan kuningaskunnan kivi on aiemmin kuulunut Suomen Lähetysseuran kokoelmaan.

Lähetysseura on palauttanut jo aiemmin Namibiaan kaksi vastaavaa hallitsijakiveä. Paikalliset halusivat kivensä takaisin, jotta voisivat perustaa kuningaskuntansa uudelleen.

Harri Vähäkangas / Yle

Ombalantu-kuningas Abisai Heita kommentoi myöhemmin namibialaiselle lehdelle, että suomalaiset lähetyssaarnaajat veivät kiven pois Namibiasta tukahduttaakseen paikallisia kulttuurisia tapoja.

– He halusivat opettaa ihmisiä uskomaan jumalaan omien kulttuuristen rituaaliensa sijaan. Heidän missionsa oli tehdä ihmisistä kristittyjä, kuningas sanoi.

Suomalaisten toiminta ja Suomeen viedyt esineet eivät kuitenkaan ole Namibiassa erityisesti pinnalla. Keskustelu kolonialismista koskee Namibiassa lähinnä siirtomaavaltojen Saksan ja Etelä-Afrikan tekemiä vääryyksiä.

Saksa palautti siirtomaakaudella kuolleiden namibialaisten jäännöksiä seremoniassa Berliinissä elokuussa 2018.Hayoung Jeon / EPA Sarvikuononuija ja muita esineitä

Suomi on Saksaan, Ranskaan ja moniin muihin Euroopan maihin nähden erilaisessa asemassa siinä mielessä, että Suomella ei ole ollut omia siirtomaita.

Namibialaiset ja monet muut historialliset esineet ovat kuitenkin päätyneet Suomen museoihin siirtomaa-aikana. Jotkin niistä ovat tulleet vaihdossa eurooppalaisten siirtomaavaltojen museoista.

Suomalaiset aloittivat lähetystyön niin sanotulla Ambomaalla vuonna 1870, kun nykyisestä Namibiasta oli kovaa vauhtia tulossa Saksan siirtomaa. Kansallismuseoon vanhin namibialainen kokoelma on tullut jo parikymmentä vuotta myöhemmin. Se on lähetystyöntekijä Martti Rautasen keräämä.

Kokoelman arvoa nostaa, että esineet ovat peräisin siirtomaavaltaa edeltävältä ajalta. Sellaisia on maailman museoissa vähemmän.

Ositeta eli kuninkaallisen suvun käyttämä nahkavaate on 1880-luvulta nykyisestä Pohjois-Namibiasta. Vaate on Kansallismuseon kokoelmissa. Museovirasto

Rautasen kokoelmaan kuuluu joitakin rituaaliesineitä, joilla voi olla namibialaisille symbolista arvoa. Tällainen on esimerkiksi sarvikuonon sarvesta tehty nuija, joka on kirjattu Rautasen saamaksi lahjaksi.

– Etnografinen kokoelma koostuu eri tavoin ostetuista tai lahjaksi saaduista esineistä, sanoo Kansallismuseon etnografisen kokoelman amanuenssi Pilvi Vainonen.

Käsitys on, että kokoelmiin ei kuulu esimerkiksi sotaretken tuloksena saatua ryöstösaalista tai muuta väkisin vietyä aineistoa.

Kaikkien yksittäisten esineiden hankintayhteydestä ei kuitenkaan aina ole varmuutta. Ongelma koskee niin Kansallismuseota kuin muitakin maailman museoita.

"Lähetysseura oli vastahakoinen" – järjestö kiistää

Suomessa myös Lähetysseuran omassa museossa oli namibialainen kokoelma. Museo lakkautettiin ja sen esineet siirrettiin Kansallismuseoon vuonna 2015.

Namibiasta pyydettiin jo 2000-luvulla esineiden palauttamista Suomesta, mutta Lähetysseura oli vastahakoinen, sanoo Suomen Namibian-suurlähetystön entinen työntekijä Lari Kangas Ylelle.

Kankaan työhön lähetystössä kuului Namibian museoiden tukeminen.

– Lähetysseuran politiikka oli, ettei se luota Namibian museoiden kykyyn ylläpitää taide-esineitä, Kangas sanoo.

Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson sanoo Ylelle, että keskustelu esineistä on ollut vuosien varrella esillä. Erilaisia mielipiteitä on järjestöön mahtunut, Steffansson sanoo.

Steffanssonin mukaan Lähetysseuralle tuli joitakin yksittäisiä pyyntöjä, kun järjestöllä vielä oli oma museokokoelmansa. Hän kiistää, että Lähetysseura olisi kieltäytynyt palauttamasta esineitä.

– Taho, jonka pitää käydä tätä keskustelua, on Kansallismuseo. Yksityinen järjestö ei suoraan esineitä voi palauttaa. Pitää noudattaa kansainvälistä protokollaa, Steffansson sanoo.

Steffansson pitää kansainvälistä keskustelua palauttamisista erittäin tärkeänä.

– Ilman muuta tulisi palauttaa, jos pyydetään. Ne ovat osa kansallista historiaa, Steffansson sanoo.

Pitäisikö siirtomaista viedyt esineet palauttaa suomalaismuseoista alkuperämaihin? Voit keskustella aiheesta torstaihin kello 23:een asti.

Lue lisää:

Analyysi: Afrikkalaiset taideaarteet eurooppalaisissa museoissa ovat suoraa jatkumoa kolonialismista

Entiset siirtomaavallat luopuvat Afrikasta viedyistä esineistä – Ranska palautti taideaarteita Beniniin, skotlantilainen yliopisto Nigeriaan

Maija-Liisa Tiusanen salakuljetti rajalle ihmisiä, joita Etelä-Afrikan rotusortokoneisto vainosi – "Ajattelin, että eivät ne minua uskalla tappaa tai kiduttaa"

Iina ja Lempi Shivuten kotimaassa setäkerho on ollut vallassa vuosikymmenet – mutta nyt vapaana syntynyt sukupolvi pyrkii huipulle

Näin toimii juuri valmistunut kvanttitietokone – Suomi teki ensimmäisten joukossa koneen, jonka monituhatkertainen laskentanopeus mullistaa lukuisat alat

Tue, 30/11/2021 - 18:05

Valmista tuli.

Teknologian tutkimuskeskus VTT ja suomalainen startup IQM saivat valmiiksi Suomen ensimmäisen kvanttitietokoneen.

Kyse on saavutuksesta, joka tuo Suomen kvanttiteknologian eturintamaan. Maailmalla on nimittäin vain kymmenisen muuta maata, jossa on tähän mennessä rakennettu toimiva kvanttitietokone.

VTT:n mikroelektroniikasta ja kvanttiteknologioista vastaava tutkimuspäällikkö Pekka Pursula pitää koneen valmistumista merkkipaaluna, joka osoittaa muulle maailmalle, että Suomessa on kvanttiteknologian huippuosaamista.

– Erityisen hienoa on, että se on tehty lähes kokonaan suomalaisten toimesta.

Suomesta ovat peräisin käytännössä koneen kaikki keskeiset komponentit, kuten jäähdytyslaitteisto, prosessori ja ohjelmistot.

Kvanttitietokoneiden laskentanopeus on monituhatkertainen nykyisiin supertietokoneisiin verrattuna. Vertailun vuoksi: supertietokoneet taas ovat miljoonia kertoja tehokkaampia kuin perinteiset kotitietokoneet.

Kvanttikoneen huima laskentanopeus tuo tulevaisuudessa lukuisia mullistuksia, joista moni kuulostaa vielä toistaiseksi pelkältä tieteiskirjallisuudelta.

Suomelle koneen valmistuminen lupaa kelpo tulevaisuutta paitsi kvanttiteknologioiden tutkimuksessa ja liiketoiminnassa, myös muilla suomalaisilla aloilla – jos tutkijoiden viestit vain otetaan tosissaan muussa yrityskentässä.

Pureudutaan kuitenkin ensiksi peruskysymykseen: mikä ihme on kvanttitietokone?

(Jos olet kiinnostunut enemmän koneiden käytännön hyödyistä ja Suomelle tulevista bisnesmahdollisuuksista, kannattaa hypätä seuraavan kappaleen yli.)

Ei kruuna tai klaava, vaan molemmat samaan aikaan

Tutkijoille toimivan kvanttitietokoneen valmistaminen on teknologinen huippusaavutus.

Meille maallikoille pelkästään sen toiminnan ymmärtäminen edes kaikkein karkeimmalla tasolla on jonkinlainen saavutus sekin. Yritetään silti VTT:n tutkijoiden kärsivällisellä avustuksella.

Perinteisessä tietokoneessa pelataan biteillä eli ykkösillä ja nollilla. Tietokoneiden mikrosiruissa raksuttaa miljoonia transistoreja, joiden läpi virta kulkee tai jotka sähkövirta ohittaa. Tuloksena on joko ykkönen tai nolla.

Nykyiset tietokoneet pystyvät laskemaan bittiensä avulla huiman määrän laskutoimituksia sekunnissa. Laskenta-aikaa tarvitaan silti valtavasti, kun ratkotaan monimutkaisia ongelmia esimerkiksi lääkekehityksessä, ilmastotutkimuksessa tai mallintaessa vaikkapa koronaviruksen kulkeutumista ilmassa.

Kvanttitietokone on normaalioloissa VTT:n logon koristaman kotelon suojissa. Edessä seisovat kehitystyöhön osallistuneet VTT:n tutkijat Visa Vesterinen (vas.), Debopam Datta, Himadri Majumdar ja Lassi Lehtisyrjä.VTT

Kvanttitietokoneessa käytössä on bittien sijaan kubitteja. Niissä ei ole ykkösiä ja nollia, vaan niiden yhdistelmiä.

– Yhdistelmiä eli todennäköisyyksiä, siis esimerkiksi 80 prosentin todennäköisyys arvolle yksi ja 20 prosentin todennäköisyys arvolle nolla. Teoriassa näitä yhdistelmiä on loputon määrä, selostaa Himadri Majumdar, VTT:n kvanttiohjelmien päällikkö.

Taustalla on atomia pienempien hiukkasten käsittämättömältä kuulostava maailma eli kvanttifysiikka. Hiukkaset eivät ole yhdessä paikassa, vaan monissa paikoissa samaan aikaan. Vasta hiukkasta havainnoidessa hiukkaset asettuvat tiettyyn paikkaan, kuten kuuluisassa kvanttifysiikan ajatusleikissä, jossa kissa on samaan aikaan kuollut ja elossa, kunnes havainnoimme sitä.

Kärsivällisyyttä!

Seurauksena on tietokoneen täysin erilainen laskentatapa. Jos yritetään esimerkiksi määritellä, mikä reitti on nopein, kun on kuljettava vaikkapa 20 kaupungin läpi, perinteinen tietokone laskee yksi kerrallaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot joka kerta uudesta lähtöpisteestä kaikilla mahdollisilla järjestyksillä.

Kuopio, Mikkeli, Savonlinna, Kajaani, Jyväskylä, Oulu. Seuraavaksi sama, mutta lähtöpisteeksi Kuopion sijaan Mikkeli.

Esimerkkimme kaupunkien määrällä lasku olisi simppeli, mutta jos kyseessä olisi kaupunkien sijaan esimerkiksi molekyylien miljoonat yhdistelmät lääkeaineessa, nykytietokoneella laskenta-aika olisi helposti viikkoja tai kuukausiakin.

Kvanttitietokoneen kubitit sen sijaan pystyvät laskemaan reitin tai molekyyliyhdistelmät kertaheitolla lukemattomilla yhdistelmillä.

Se johtuu siitä, että ykkösten ja nollien sijaan lasketaan valtaisaa määrää niiden yhdistelmiä. Yhden lähtökaupungin sijaan laskennassa on siis samanaikaisesti kaikki mahdolliset lähtökaupungit ja kaikki mahdolliset vaihtoehdot reitin seuraaville kaupungeille.

Toisessa yleisessä havainnollistuksessa perinteisen tietokoneen bitti on kolikko. Se on aina joko ykkönen tai nolla eli kruuna tai klaava.

Kvanttitietokoneessa kubitti taas on kruuna, klaava tai mikä tahansa niiden välillä pöydällä yhä keikkuva kolikko eli todennäköisyyksien yhdistelmä.

Kvanttitietokoneet saadaan tosikäyttöön jo pian

Missä huippunopeasta laskennasta sitten on hyötyä?

Esimerkiksi lääkeaineiden ja kemianteollisuuden yhdisteiden kehitys nopeutuisi erittäin paljon, logistiikan optimointi vähentäisi valtavasti turhia kilometrejä, energian tuotanto ja jakelu tehostuisi. Ilmastonmuutoksen ja meteorologian tutkimus harppaisi jättiaskeleen, tietoturva paranisi valtavasti ja rahoituslaskelmat vähentäisivät potentiaalisesti riskejä finanssialalla.

Toistaiseksi käytännön sovellutuksia saadaan odottaa.

– Todellista hyötyä kvanttitietokoneista aletaan kuitenkin saada jo hyvin pian, alan yleisen arvion mukaan vuosina 2025–26, VTT:n Himadri Majumdar sanoo.

Nykyiset kvanttitietokoneet ovat vasta eräänlaisia prototyyppejä kehityksessä kohti loppukäyttäjille hyödyllistä konetta. Sama pätee Suomessa valmistettuun kvanttitietokoneeseen.

Oleellista on, että niillä on kuitenkin jo kyetty ratkomaan huippunopeita laskutoimituksia.

– Kuuluisin tapaus on vuodelta 2019, jolloin Google ilmoitti laskeneensa kvanttitietokoneella 200 sekunnissa ongelman, johon olisi mennyt supertietokoneella viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, VTT:n Pekka Pursula sanoo.

Majumdar toteaa, että 2030-luvulla kvanttilaskennan hyödyt alkavat näkyä jo laajasti yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa. Vielä pidemmälle mentäessä edessä on sovellutuksia, joista ei nyt osata uneksiakaan.

Suomessa kvanttiteknologiat ovat jo ehtaa bisnestä

Suomalainen kvanttitietokone vie VTT:n Himadri Majumdarin ja Pekka Pursulan mukaan kotimaista kvanttiteknologian tutkimusta, opetusta ja alan yrityksiä voimakkaasti eteenpäin.

Ala kasvaa kansainvälisesti useita kymmeniä prosentteja vuodessa, joten bisnesmahdollisuuksia riittää.

Kvanttiteknologioiden parissa työskentelee jo Suomessa suunnilleen 15 firmaa, joiden yhteenlaskettu liikevaihto lähentelee sataa miljoonaa euroa. Lisäksi on kasvava määrä startup-yrityksiä ja yliopistoilla syntyy uutta yritystoimintaa.

Nopeasti kasvavia yhtiöitä ovat esimerkiksi jäähdyttimiä valmistava Bluefors sekä kvanttitietokoneen rakentanut IQM, jonka tavoitteena ovat loppuasiakkaiden tiloihin sijoitettavat kvanttitietokoneet.

Majumdarin sanoo, että Suomessa on vahvaa osaamista sekä kvanttiteknologioiden komponenttivalmistuksessa että ohjelmistokehityksessä.

– Uusia firmoja syntyy todennäköisesti etenkin ohjelmistopuolelle, jossa kehitetään esimerkiksi algoritmejä kvanttilaskentaan.

Kilpailu alalla on todella kovaa ja suurvallat laittavat tällä hetkellä miljardeja kvanttitietokoneiden kehittämiseen. Suomen valtio rahoitti kvanttitietokoneen rakentamista runsaalla 20 miljoonalla eurolla.

Majumdar ja Pursula painottavat, että Suomella on silti paljon mahdollisuuksia, koska menestys alalla edellyttää huippuosaajia. Toimivan kvanttitietokoneen valmistus on siitä tärkeä osoitus.

Keväällä VTT:n sekä Helsingin ja Aalto-yliopistojen perustama InstituteQ alkoi koordinoida alan tutkimusta, koulutusta ja innovaatioita. VTT:n yhteydessä toimiva BusinessQ-verkosto puolestaan koordinoi yritysyhteistöitä.

Taustalla on vuosikymmenien tutkimustyö esimerkiksi suprajohteissa ja kylmäfysiikassa. Sitä tarvitaan, koska kvanttitietokoneen prosessori jäähdytetään hyvin lähelle absoluuttista nollapistettä eli miinus 273 celsiusastetta.

Kvanttitietokoneiden ja muiden kvanttiteknologioiden kehittämisessä liikkuu suurien mahdollisuuksien vuoksi tietysti paljon myös yksityistä rahaa. Suomalaisista sitä on onnistunut saamaan etenkin IQM, joka on kerännyt sijoittajilta yli 70 miljoonaa euroa.

Muu suomalainen yrityskenttä hyötyy – jos toimitaan ajoissa

Huomattavaa kilpailuetua on VTT:n Pekka Pursulan mukaan luvassa myös itse kvanttialan ulkopuolisille firmoille.

Siis tulevien kvanttitietokoneiden loppukäyttäjille.

Edellytyksenä kuitenkin on, että kvanttiteknologioiden hyötyjä on ryhdyttävä selvittämään heti, vaikka niiden käyttöä saadaankin vielä odottaa.

– Vaikka vielä ei päästä soveltamaan, käytännön hyödyntämistä tulisi alkaa jo opettelemaan. Sitten suomalaisyritykset voivat olla eturivissä, kun kvanttilaskenta tulee laajempaan käyttöön, Pursula sanoo.

VTT:llä tätä varautumista kutsutaan kvanttiennakoinniksi.

Suomessa tämän tyyppistä ennakkovarautumista tekee jo esimerkiksi Osuuspankki, jossa selvitetään muun muassa kvanttilaskennan hyödyntämistä asuntojen hintojen arvioinnissa.

Pursula toivoo, että samaan ryhdyttäisiin myös esimerkiksi kemianteollisuudessa ja lääkeyhtiöissä.

VTT ja IQM ryhtyvät heti rakentamaan toista kvanttitietokonetta.

Nykyisessä kvanttitietokoneessa on viisi kubittia eli perinteisen tietokoneen bitin huippputehokasta korvaajaa. Vuoteen 2024 mennessä VTT:n ja IQM:n tavoitteena on rakentaa 50 kubitin tietokone.

Lue lisää:

Suomalainen keksintö voi tehdä kvanttikoneista tarkempia – kvanttiherruus julistettiin jo viime vuonna, mutta milloin koneista hyödytään?

Suomalaistutkijat kehittivät kvanttitietokoneisiin nopeutta antavan piirijäähdyttimen

"Mahdottoman mahdolliseksi tekevä laite" – Näin VTT:n johtaja kuvailee Suomeen tulevaa kvanttitietokonetta

EMA:n pääjohtaja: Vähiten rokotetuissa EU-maissa on kuollut viime viikkoina yli 15-kertaisesti ihmisiä rokotusten mallimaa Irlantiin verrattuna

Tue, 30/11/2021 - 16:55

Omikron-muunnos huolettaa, Euroopan lääkeviraston pääjohtaja Emer Cooke sanoi tiistaina Brysselissä.

– Uusi muunnos on nyt kaikkien huulilla. Mutta meillä ei ole siitä vielä tarpeeksi tietoa.

Jo nykytilanteessa on tekemistä. Euroopan maat ovat uusien sulkutilojen edessä, kun terveydenhoito kuormittuu ja kuolleisuus nousee.

Suuret erot kuolleisuudessa

Cooke oli tiistaina kuultavana Euroopan parlamentissa ja löi pöytään karut luvut rokotussuojan merkityksestä.

EU:n kärkimaa Irlannissa 93 prosenttia aikuisväestöstä on täysin rokotettu. Maassa on kuollut koronaan kahden viime viikon aikana 15 ihmistä miljoonaa kohden.

– Mutta kahdessa muussa Euroopan maassa, joissa rokotekattavuus on alle 50 prosenttia, kuolleisuus on ollut yli 250 ihmistä miljoonaa kohden, Cooke vertaa.

Vähiten rokotetuissa maissa kuolleisuus on siis ollut viime viikkoina Irlantiin verrattuna yli 15-kertainen.

Cooke ei maininnut maita nimeltä mutta tarkoitti Romaniaa ja Bulgariaa. Bulgariassa 30 prosenttia ja Romaniassa 45 prosenttia aikuisväestöstä on täysin rokotettu.

Suomen kuolleisuus kahden viime viikon ajalta on seitsemän ihmistä miljoonaa kohden.

EMA:n pääjohtaja Emer Cooke.EPA/ Martial Trezzini Totuus omikronista paljastuu lähiviikkoina

Miten hyvin nykyrokotteet tepsivät omikroniin, sitä ei tiedä vielä kukaan.

Moderna-rokoteyhtiön toimitusjohtaja Stéphane Bancel kertoi tiistaina Financial Times -lehden jutussa uskovansa, että heidän rokotteensa ei tehoa omikroniin yhtä hyvin kuin koronaviruksen muihin muotoihin.

EMA:n pääjohtaja Cooke uskoo, että totuus alkaa paljastua parin viikon sisällä. Hän kehottaa ihmisiä jatkamaan nykyisten rokotteiden ottamista samalla kun tietoa kertyy lisää.

– Viestini on, että rokotteet tarjoavat suojaa ja kolmas tehosterokote ylläpitää tätä suojaa, Cooke sanoo.

EMA hyväksyi viime viikolla Pfizer-rokotteen antamisen yli 5-vuotiaille lapsille. EMA suosittelee pienille lapsille kolmasosaa aikuisten annoksesta.

Omikron lähti leviämään Etelä-Afrikasta. Kuvassa koronarokotuksia Johannesburgissa viime keväänä. EPA-EFE/All Over Press "Käytössä on paljon enemmän työkaluja kuin viime talvena"

Vaikka EU-maat elävät omikronin edessä nyt epävarmuudessa, Cooken mukaan myös keinovalikoima paranee koko ajan.

– Meillä on käytössämme paljon enemmän työkaluja kuin viime talvena.

EU on hyväksynyt neljä eri rokotetta, ja alkuvuoden pula annoksista on menneen talven lumia. EMA on saamassa yhdysvaltalaisen Novavax-rokotteen myyntiluvan käsittelyn valmiiksi muutaman viikon sisällä.

Novavaxin on luvattu antavan yli 90-prosenttisen suojan ja purevan muunnoksiin – suojasta omikronia vastaan ei tosin Novavaxillakaan ole tietoa.

Kaksi viikkoa sitten EMA hyväksyi kahden koronalääkkeen käytön. Cooke pitää "erittäin lupaavina" uutisia kahdesta uudesta koronatabletista, joita kehittävät lääkeyhtiöt Merck ja Pfizer.

– Olen hyvin optimistinen, että keskipitkällä aikavälillä lääkkeet ja rokotteet kääntävät tilanteen, Cooke sanoo.

Jos nykyisiä rokotteita on päivitettävä omikronia vastaan, prosessi voi Cooken mukaan kestää kolme–neljä kuukautta.

Se tarkoittaisi Euroopalle pitkää talvea muunnoksen kanssa.

Lisää aiheesta:

Tuoreimmat rokotusluvut EU:n Vaccine tracker -sivustolla

Tutkija näkee uudessa omikronmuunnoksessa huolestuttavia merkkejä – STM:n Puumalainen: Tuskin vaikuttaa kotimaan jouluun

Euroopan lääkevirasto näyttää vihreää valoa 5–11-vuotiaiden rokotuksille, mutta ne eivät käynnisty heti

Tutkija näkee uudessa omikronmuunnoksessa huolestuttavia merkkejä – STM:n Puumalainen: Tuskin vaikuttaa kotimaan jouluun

Mon, 29/11/2021 - 20:17

Suomesta on löytynyt kaksi koronavirustapausta, joissa epäillään olevan kyse omikronvirusmuunnoksesta. Varmistus saadaan muutaman päivän kuluessa, kun näytteet on tutkittu laboratoriossa.

THL:n mukaan molemmissa tapauksissa tartunnan saaneella on kontakti ulkomaille. Sairastuneet on määrätty eristykseen ja heidän kontaktinsa on kartoitettu.

Sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Taneli Puumalainen ei pidä yllättävänä omikronvirusmuunnoksen mahdollista rantautumista Suomeen.

Hänen mukaansa tämänpäiväinen uutinen osoittaa rajavalvonnan toimivan.

– On hyvä, että epäiltyjä tapauksia pystytään nopeasti tunnistamaan, määräämään henkilö eristykseen ja altistuneet karanteeniin. Tämä osoittaa, että systeemi toimii ja pystymme tehokkaasti estämään Suomessa tapahtuvia jatkotartuntoja.

Koronaviruksen uusin variantti omikron on levinnyt jo useisiin maihin. Puumalaisen mukaan ei ole täysin poissuljettua, etteikö Suomi vielä pystyisi estämään viruksen leviämistä tänne.

– Tämä jää nähtäväksi. Edelliset Etelä-Afrikan ja Brasilian muunnokset jäivät aikalailla yksittäisiksi tapauksiksi. Toisaalta taas deltamuunnos ja Britannian muunnos levisivät hyvin laajalle.

Ulkomaan joulumatkat vaarassa

Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut aluehallintoviranomaisia testaamaan tartunta-alueilta Suomeen saapuvat matkustajat.

Osastopäällikkö Puumalaisen mukaan testaaminen voi muuttua pakolliseksi, jos omikronvirusmuunnosta alkaa esiintyä laajasti.

– Mitään tiettyä tapausmäärärajaa ei varmaankaan ole. Se on kokonaisarvio, jossa huomioidaan, paljonko maassa on tautitapauksia, miten luotettava testausjärjestelmä on ja paljonko vaikuttaa olevan potentiaalia siihen, että matkustajilta viruksia voisi Suomeen tulla.

Uusi virusmuunnos havaittiin joulumatkailun kannalta hankalaan aikaan. Taneli Puumalainen ei usko, että omikronmuunnos vaikuttaa juurikaan joulun kotimaan matkailuun.

– En usko, että kotimaan matkailuun kohdistuu tällä hetkellä suurempaa omikronvirukseen liittyvää huolenaihetta. Sen sijaan kansainvälisessä matkustuksessa on erittäin epävarma tilanne. Maat antavat matkustusrajoituksia ja omia kansalaisia on kotiutettu eteläisestä Afrikasta. Tilannetta on seurattava päivittäin.

Tehoaako rokote, leviääkö muunnos kulovalkean tavoin?

Virologian professorin Olli Vapalahden mukaan uudesta omikronmuunnoksesta ei tiedetä vielä tarpeeksi. Aikaa sen tutkimiseen on yksinkertaisesti ollut liian vähän, vasta muutamia päiviä.

– Virus ja sen genomi eli perimä julkaistiin viime viikon keskiviikon–torstain tienoissa. Niistä voi päätellä jotain, mutta varmaa tietoa saadaan vasta laboratoriotutkimuksissa ja potilasdataa analysoimalla.

Siihen menee Vapalahden mukaan 2–3 viikkoa.

Vapalahtea kiinnostaa omikronmuunnoksessa kolme asiaa: tehoavatko siihen rokotteet, onko se muita tartuttavampi ja aiheuttaako se vakavan saurauden.

Nyt vaikuttaa siltä, että omikronmuunnoksessa olisi muita koronavirusmuunnoksia enemmän mutaatioita piikkiproteiinissa.

– Se on huolestuttavaa. Se voi viitata parempaan lisääntymiskykyyn ja suurempaan tartuttavuuteen. Mutaatioita on myös kohdissa, johon ihmisen vasta-aineet sitoutuvat. Se puolestaan saattaa viitata omikronin kykyyn sairastuttaa rokotettu tai taudin sairastanut ihminen.

Edellä mainituista ominaisuuksista saadaan lisätietoa laboratoriotutkimuksissa.

Omikronmuunnoksen aiheuttaman taudin vaarallisuudesta puolestaan saadaan tietoa vasta, kun potilaita on riittävästi analysoitavaksi. Parhaillaan aineistoa kertyy Etelä-Afrikassa, jossa omikron on nopeasti levinnyt valtavirukseksi.

Olli Vapalahti seuraakin nyt tarkasti Etelä-Afrikan kollegoidensa työtä ja odottaa sieltä tutkimustuloksia muutaman viikon kuluessa.

  • Mietityttääkö jokin asia virusvariantissa tai koronatilanteessa? Lähetä kysymyksesi tämän uutisen kautta, etsimme vastaukset asiantuntijoilta.

Lue myös:

THL: Suomessa tutkitaan kahta omikronepäilyä – sairastuneet määrätty eristykseen

HUSin Asko Järvinen Ykkösaamussa: "Jos omikron pääsee leviämään, variantin tuloa Suomeen ei voida estää"

Eteläisestä Afrikasta saapuvat pakolliseen terveystarkastukseen Helsinki-Vantaalla

"Hädissään ei ole syytä olla" – asiantuntijat kertovat, miten uuteen omikronmuunnokseen kannattaa suhtautua

Tutkimus: Jo ihmiskunnan ensimmäinen pandemia 1 500 vuotta sitten vaati poikkeuksellisia lakeja

Sun, 28/11/2021 - 17:00

Maailmaa koetteli puolitoista vuosituhatta sitten tauti, jota kutsutaan historian ensimmäiseksi pandemiaksi. Paiserutto aiheutti epidemioita jokseenkin koko tuolloin tunnetussa maailmassa.

Justinianuksen ruttoon arvioidaan kuolleen neljännes tai jopa puolet Välimeren itälaidan väestöstä. Pieninkin arvio koko maailman menettämästä väestä on kymmenen prosenttia.

Silti monet tutkijat ovat alkaneet olla sitä mieltä, että Justinianuksen ruton yhteiskunnalliset vaikutukset olivat enimmäkseen vain nykyisten influenssojen luokkaa.

Brittiläisen Cambridgen yliopiston historian professorin Peter Sarrisin tuoreen tutkimuksen mukaan ruton vaikutukset yhteiskuntiin olivat hyvin ankarat, kun niitä tarkastelee riittävän monesta näkökulmasta.

Jos muinoin levinneiden tautien laajuus ja seuraukset todella halutaan selvittää, on välttämätöntä, että historioitsijat ja arkeologit tekevät yhteistyötä geneetikkojen ja ympäristötutkijoiden kanssa, Sarris summaa Past & Present -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan.

– Jotkut historioitsijat suhtautuvat suorastaan vihamielisesti siihen ajatukseen, että taudeilla olisi voinut olla ratkaiseva merkitys ihmisyhteisöjen kehityksessä. "Ruttoskeptisismi" on vallannut viime vuosina paljon alaa, Sarris sanoo.

Hunnien tuomaa? Espanjalaisen taiteilijan Ulpiano Checan 1800-luvun näkemys hunnien hyökkäyksestä. History Docu Photo / AOP

Bakteeri, josta kehittyi Justinianuksen ruton ja myöhemmin mustan surman aiheuttaja, tarttui ihmisiin tällä tietoa Keski-Aasiassa kivikauden ja pronssikauden vaihteessa.

Silloisissa ihmisluissa on Yersinia pestis -bakteerin sukupuun vanhan jäsenen perimää ajalta, josta kului vuosisatoja Justinianuksen ruton ilmestymiseen Itä-Roomaan, vahvistaa Nature-lehdessä kolme vuotta sitten julkaistu kansainvälinen tutkimus.

Alkujaan bakteerilta puuttui kyky levitä kirppujen mukana, mutta sellainen oli jo, kun hunnit ratsastivat länteen. Heidän mukanaan kulkeutui myös rottia, rotissa kirppuja ja kirpuissa ruttobakteereja.

Ensimmäisen ruttotapauksen kirjasi itäroomalainen historioitsija Prokopios. Vuosi oli 541 ja paikka Pelusiumin satamakaupunki Egyptin itäisimmälle laidalla. Siksi historioitsijat olivat pitkään siinä käsityksessä, että Justinianuksen rutto oli peräisin Egyptistä.

Prokopioksen kuvaus ruton kulusta on luettavissa englanninnoksena World History Encyclopedia -sivustolta.

Länsi-Rooma romahti 400-luvulla mutta vahva roomalaisaika jatkui itäpuolikkaassa, jota sittemmin ryhdyttiin kutsumaan Bysantiksi. Kun Justinianus I tuli sen keisariksi vuonna 527, hänen tavoitteenaan oli nostaa Rooman valtakunta takaisin menneeseen loistoonsa.

Prokopioksen sotakuvaukset kertovat, että suunnitelman toteuttaminen oli hyvässä vauhdissa aina vuoteen 542 asti eli juuri siihen saakka, kun rutto ylsi Itä-Rooman pääkaupunkiin Konstantinopoliin.

"Kuolema kiertelee ympärillä"

Sarrisin tutkimuksen mukaan ruton vaikutukset näkyvät Justinianuksen kriisilaeissa, jotka säädettiin parina ensimmäisenä ruttovuonna, ja myös uuden lainsäädännön kääntymisenä laskuun, kun epidemia yltyi pahimmilleen.

Jo vuonna 542 säädettiin pankkilaki valtiontalouden ja maanomistajien tukemiseksi, kun – aikalaislähteen mukaan – "kuolema kierteli ympärillä" ja "oli levinnyt joka alueelle".

Vuonna 544 säädetyllä lailla keisari yritti hillitä hintojen ja palkkojen nousua, jotta työläiset eivät olisi päässeet mittaamaan hyötyä väestön vähenemisen aiheuttamasta työvoimapulasta.

Puolen miljoonan asukkaan metropolikseksi arvioidussa Konstantinopolissa kuoli Prokopioksen mukaan joka päivä jopa kymmenentuhatta ihmistä, kun ensimmäisen epidemia riehui rajuimmillaan.

Se helpotti muutaman kuukauden päästä mutta bakteeri jäi piilemään ja roihahteli yhä uudelleen. Kokonaan tauti sammui vasta 740-luvulla. Aaltoja on arvioitu kertyneen parikymmentä.

Jumala hyvyydessään lähetti kurituksen tehdäkseen työläisistä parempia ihmisiä, mutta he ovatkin sortuneet ahneuteen. Keisari Justinianus vuoden 544 palkka- ja työaikalain perusteluissa

Historiallisten pandemioiden merkitystä ei koskaan pitäisi arvioida vain sen mukaan, ovatko niiden koettelemat yhteiskunnat suorastaan romahtaneet, Sarris sanoo. Hänen tulkintansa mukaan haasteet eivät suinkaan olleet vähäisiä, vaan Bysantti osoitti suurta resilienssiä.

– Erityisen merkillepantavaa hallintojen reaktioissa niin Roomassa kuin Bysantissa on se, miten rationaalisia ja huolellisesti kohdennettuja päätökset olivat, vaikka viraomaiset joutuivat keskelle uppo-outoja olosuhteita.

Sarrisin mukaan meillä paljon opittavaa menneiden sukupolvien reaktioista tautiin ja myös siitä, miten pandemiat ovat vaikuttaneet sosiaalisiin rakenteisiin, vaurauden jakautumiseen ja ajatteluun.

Myös Propkopioksella oli keisarin päätöksiin kanta, vaan ei suopea. Justinianus korotti veroja, jotta kokonaiskertymä ei laskisi, vaikka veronmaksajia kuoli joukoittain, ja rahat pantiin keisarin rakennusprojekteihin, ei ruttouhrien auttamiseen, Prokopios suomi.

Hän jopa epäili keisarin aiheuttaneen ruton veljeilemällä pimeyden voimien kanssa ja suututtamalla Jumalan. Hän oli "vetänyt hädän koko maailman ylle, ei ihmisen voimin vaan toisilla keinoin". Prokopios kirjoitti teoksessaan Salainen historia.

Justinianuksen aikaisessa kolikossa keisarilla on valtansa symbolit. Ensimmäiset Bysantin omat rahat – kultainen solidus ja pronssinen nummis – oli lyöty kolmisenkymmentä vuotta ennen hänen valtakauttaan ja niistä oli tullut kansainvälinen valtavaluutta. Alfredo Dagli Orti / Shutterstock / AOP

Yhtenä todisteena taloudellisista reaktioista ruttoon Sarris manitsee kultarahojen keventämisen. Niihin pannun kullan määrää alennettiin ensi kertaa. Jokseenkin samaan aikaan alettiin lyödä myös kevennettyjä kuparirahoja.

Sarris pitää näitä seikkoja paljon merkittävämpinä todisteina ruton vaikutuksista kuin sitä, että rutto mainitaan antiikin kirjallisuudessa suhteellisen harvoin, mihin monet muut tutkijat ovat oman tulkintansa pohjanneet.

– Prokopios jätti kesken valtavan sotahistoriallisen työnsä kirjoittaakseen sukupolvia vavisuttaneen kuvauksen siitä, miten rutto tuli Konstantinopoliin. Sellaisella on paljon enemmän merkitystä kuin rutosta kirjoitettujen sanojen määrällä, Sarris sanoo.

DNA puhuu

Vielä 2000-luvun alussa Justinianuksen rutto pääteltiin paiserutoksi pelkästään sen perusteella, miten muinaiset tekstit kuvailivat taudin oireita.

Tulehduksen turvottamien imusolmukkeiden, kuumeen, päänsäryn ja vatsakipujen lisäksi Prokopios mainitsee muun muassa harhat.

DNA-tutkimusten kehittyminen on tuonut aivan uusia työkaluja Y. pestis -bakteerin jäljittämiseen.

– Meillä on ollut tapana aloittaa kirjallisista lähteistä, jotka kuvaavat ruton saapumista Pelusiumiin ja leviämistä sieltä. Arkeologiset ja geneettiset todisteen on sovitettu niihin. Se ei enää käy, Sarris sanoo.

Nainen ja noin kymmenvuotias lapsi kuolivat ruttoon 540-luvulla Edix Hillissä Englannissa. Arkeologisissa kaivauksissa löytyi useita kohtalotovereita. Tutkijoiden kannatti hakea bakteerin perimää ennen muuta hampaista, sillä Y. pestis kiertää uhriensa veressä, ja hampaisiin johtaa paljon verisuonia.Cambridgen kreivikuntahallinto

PNAS-lehdessä joitakin vuosia sitten julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa löytyi Y. pestis -bakteerin perimää niin Espanjasta ja Ranskasta kuin Englannista ja Saksasta.

Englannissa Edix Hillissä haudatuista ruton uhreista löytynyt Y. pestis -kanta osoittautui niin vanhaksi linjaksi, että rutto näyttäisi saavuttaneen Englannin eri kautta kuin on luultu, Peter Sarris kertoo tutkimuksessaan.

Leviämisreittejä Aasiasta olikin ehkä kaksi: Välimerelle rutto kenties päätyi Punaisenmeren kautta mutta Englantiin Baltiasta ja Skandinaviasta. Se antaisi aivan uuden näkökulman pandemian kehittymiseen, Sarris sanoo.

Hän painottaa, ettei tauti koskaan ollut edes pääasiassa vain itäroomalainen ilmiö, vaikka sille on annettu Itä-Rooman keisarin nimi.

Jo yksikin ruttouhri Itä-Englannissa todistaa kokonaisesta ekologiasta: kirpuista, rotista ja syistä, joiden takia ne pääsivät liikkumaan, sanoo Sarris.

– Niillä seuduilla tapahtui 400- ja 500-luvuilla sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia heilahduksia, jotka ovat hyvin tiedossa. Nyt kun tiedämme rutosta, olisi epäloogista kiistää, että sillä oli vaikutusta, Sarris sanoo.

Samaan aikaan Suomessa

Ylsikö Justinianuksen rutto myös Suomeen?

Varmin vastaus vaatisi ihmisluulöytöjä, joista patogeenin DNA:ta voitaisiin etsiä. Suomen happamassa maaperässä ruton mahdollisten uhrien luurangot ovat maatuneet aikaa sitten.

Isokyrön Leväluhdan lähteessä säilyneiden kallojen uumoiltiin voineen kuulua Justinianuksen rutossa kuolleille. Modernit tutkimusmenetelmät ovat venyttäneet kallojen aikahaarukan 300-luvulta 800-luvulle.

Professori Peter Sarris ennustaa, että tulevaisuudessa Justinianuksen rutosta saadut geneettisiä todisteet vievät käsityksiä suuntiin, joita emme osaa vielä edes aavistaa.

Geenitutkimuksen menetelmien harppaus on luonut 2000-luvulla paleogenomiikan ja siitä haarautuneen muinaisten patogeenien genomiikan. Se tutkii ihmisiä sairastuttaneiden mikrobien evoluutiota, myös jo kadonneita kehityslinjoja.

Evoluution umpikujaan sammui myös se Y. pestisin linja, joka aiheutti Justinianuksen ruton. Keskiajan musta surma johtui sen sukulaisesta, joka tuli Eurooppaan 1300-luvulla kauppareittejä pitkin niin ikään Keski-Aasiasta.

Ruttotapauksia todetaan edelleen etenkin Madagaskarin saarella. Maailman terveysjärjestön WHO:n tuoreimman raportin mukaan ruttoon on Madagaskarilla kuollut tänäkin syksynä useita ihmisiä.

Antibiootit purevat ruttoon, kunhan terveydenhoitojärjestelmä pelaa. Nykyhygieniakin on sitä luokkaa, että rutosta tuskin on odotettavissa uutta pandemiaa, vaikka Y. pestisin perhettä tiedetään elelevän parissasadassa jyrsijälajissa ja yksittäisiä tartuntoja todetaan niin Yhdysvaltain maaseudulla kuin Kiinassa.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 29.11. klo 23:een asti.

Lue myös:

Luulöytö Latviasta: Rutto vei hengen eurooppalaiselta jo viisituhatta vuotta sitten – pari mutaatiota teki bakteerista miljoonien mustan surman

Olvi-säätiö antoi 130-vuotiaalle kotikaupungilleen epätavallisen lahjan – puolen miljoonan euron satsaus menee alueen historian tutkimukseen

Sun, 28/11/2021 - 11:45

Pohjois-Savon pohjoispuolen eli Ylä-Savon menestyksen taustaa pengotaan parhaillaan perusteellisesti kolmevuotisessa tutkimushankkeessa. Hanke on samalla Olvi-säätiön syntymäpäivälahja tänä vuonna 130 vuotta täyttävälle Iisalmen kaupungille.

Alue tunnetaan menestyvistä yrityksistään Olvista, Ponssesta ja Genelecistä. Iisalmen kaupunki markkinoikin itseään ihmeidentekijänä. Uutisissa on ollut paljon esillä alueen yrityksien työvoimapula.

Suomen historiassa Ylä-Savo näyttäytyy kuitenkin myöhään asutettuna ja elinoloiltaan niukkana alueena.

Yli puoli miljoonaa euroa maksavan historiatutkimuksen tavoitteena onkin selvittää, mitkä olivat alueen elämisen ehdot ennen modernin yhteiskunnan muodostumista. Tutkimusta tehdään Jyväskylän yliopistossa. Samaan pakettiin kuuluu Ylä-Savon kotiseutumuseon perusnäyttelyn uusiminen.

Uusi perusnäyttely rakennetaan kuvaamaan ihmisten tavallista arkea. Ilkka Peuna avaa vanhaa matkalaukkua.Marianne Mattila / Yle Pohjoinen Savo on kaukana suurista kaupungeista ja yliopistoista

Iisalmessa asuva Jyväskylän yliopiston tutkija Jaana Luttinen on tyytyväinen, kun vihdoin yliopistojen osalta katveeseen jääneen alueen historiaan paneudutaan huolella. Luttinen odottaa, että esille tulee uudenlaisia tulkintoja Ylä-Savon kehityksestä.

– Mukana on useita tutkijoita, joiden kesken syntyy hyviä keskusteluja, ja samalla yhdessä nähdään pidempiä linjoja, Luttinen kertoo.

Ylä-Savon historia kytkeytyy Saimaan vesistön ja savolaisten kaskeamiskulttuurin kautta osaksi koko Savon eli nykyisten Etelä- ja Pohjois-Savon historiaa. Vahvat paikalliset piirteet ovat kuitenkin kiinnostavia.

Tutkija Jaana Luttinen kertoi alueen historiasta Iisalmen kauppahallin kahvilassa.Marianne Mattila / Yle

Ylä-Savossa on vallalla voimakas oman alueen identiteetti. Tästä huolimatta sieltä on pidetty aina yhteyttä muualle, ja käyty vilkkaasti kauppaa, muun muassa Oulun ja Pietarin suuntiin. Ihmiset ovat liikkuneet vesireittejä pitkin.

Pohjanperä, joka asutettiin aikaisemmin kuin on luultu

Tutkimuksen alkuvaiheessa käydään vielä läpi Ylä-Savon asutushistoriaa. Iisalmen pitäjä perustettiin 1627. Juuret Ylä-Savoon löytyvät kuitenkin jo varhaisemmalta keskiajalta Tavinsalmen kuninkaankartanon rakentamisen ajoilta. Kartano sijaitsi Kuopion Maaningalla sijaitsevassa Tavinsalmessa.

– Kartanon pohjoispuoli on melko tarkkaan nykyinen Ylä-Savon talousalue, tutkija Olli Matikainen kertoo.

Tuolloin Ylä-Savo oli erämaata, joka tunnettiin nimellä Norrbotten eli Pohjanperä. Tämä näkyy edelleen paikannimissä kuten Lapinlahti. Lappi-sana tarkoittaa syrjäistä asuinpaikkaa (ja viittaa myös metsäsaamelaisiin).

– Siellä liikkui paljon eränkävijöitä, mahdollisesti vielä metsäsaamelaisia ja sekaväestöä, jossa oli kenties savolaisia ja karjalaisia, Matikainen kertoo.

Kartassa näkyy, kuinka Sukevan alapuolelta löytyy myös rajaseudusta kertova nimistökeskittymä. Olli Matikainen / Jyväskylän yliopisto

Keskeiset elinkeinot olivat kalastus ja turkismetsästys. Ihmisiä oli kuitenkin enemmän kuin mitä tähän mennessä on luultu.

– Pitkään luultiin, että Ylä-Savo asutettiin vasta 1500-luvulla. Luulo on syntynyt siitä, että aikaisemmin asutuksen ajateltiin tarkoittavan talonpoikaista elämäntapaa.

– Historiallinen tulkinta on ollut Savon asutuksen syynä olleen yllättävä väestönkasvu, mutta nyt ajatellaan, että ihmiset levittäytyivät alueelle pikkuhiljaa, ja osa jäi pysyvästi asumaan, Matikainen kertoo.

Keskiajan kuluessa nimenomaan kaskeavat savolaiset olivat asutuksen muurinmurtajia.

Kotapuron vanha emäntä Heta Korhonen tekee pellavalettiä Pielavedellä vuonna 1926.Jyväskylän yliopisto/Avoimen tiedon keskus, tiedemuseo

Jyväskylän yliopiston kokoelmissa on ainutlaatuinen professori Ahti Rytkösen noin 15 000 valokuvan kansantieteellinen kuvakokoelma. Mukana on yli 1 300 korkeatasoista valokuvaa 1900-luvun alun Ylä-Savosta.

Jo keskiajan lopussa alueella eli rikkaita talonpoikia

Alueelle jäävistä suvuista tuli menestyviä talonpoikaissukuja. Rikkautta todistaa dokumentti, jossa kerrotaan vuonna 1571 kannetusta hopeaverosta. 20 varakkaimman verotettavan joukossa oli kuusi talonpoikaa Ylä-Savosta.

– Hyvin tuttuja nimiä kuten Niskanen ja Rytkönen, Matikainen kertoo.

Ylä-Savon kotiseutumuseon päärakennus on Vieremältä paikalle siirretty vanha savupirtti.Marianne Mattila / Yle

Mutta onko historian jatkumo niin yksinkertainen, että muinaisen Ylä-Savon menestyjistä voi vetää suoran johtopäätöksen nykyisen Ylä-Savon menestykseen.

Jaana Luttinen myöntää, että tavallaan voi.

– Silloiset hyvin toimeentulevat talonpojat menestyivät samoilla tuotteilla kuin mitä alueella nytkin kehitetään, Luttinen sanoo.

Esimerkiksi voita myytiin jo 1600-luvulla. Nykyään Lapinlahdella on iso Valion meijeri.

– Mutta toisaalta elämä oli myös aikamoista taistelua. Noin joka viides vuosi oli katovuosi. Oli sotia ja nälkävuosia, hän kuvailee.

Tuulastusta Pielavedellä. Kuva lienee 1920- tai 1930-luvulta. Jyväskylän yliopisto/Avoimen tiedon keskus, tiedemuseo Keisarin toimet ja Saimaan kanava hyödynnettiin Ylä-Savossa

Keskeinen käännekohta kohti parempia aikoja tapahtui 1850-luvulla, kun Venäjän keisari Aleksanteri toinen päätti Krimin sodan jälkeen julistaa Suomen uudistusohjelman, joka pyrki liittämään Suomea entistä enemmän kohti Pietaria. Tuolloin avattiin myös Saimaan kanava, jonka merkitys kaupankäyntiin oivallettiin heti Ylä-Savossa.

Vieremän Salahmin talollinen Petter Kumpulainen, josta tuli myöhemmin myös valtiopäivämies, näki, että Kuopion ja Iisalmen välinen kanavayhteys täytyy toteuttaa, jotta Ylä-Savosta syntyy vesireitti Saimaan kanavalle, Luttinen kertoo.

Voikauppa suorastaan kukoisti. Sen edistämiseksi Iisalmen kaupungin kupeeseen Peltosalmelle perustettiin meijeri- ja karjakkokoulu 1875 – ja sittemmin myös maanviljelyskoulu. (maatalousoppilaitos ja meijerikoulu). Sen lisäksi Iisalmesta haluttiin kaupunki, jonka kauppahuoneet veivät voita Pietariin.

Kolme aittaa vierekkäin Ylä-Savon kotiseutumuseon pihapiirissä.Marianne Mattila / Yle

Iisalmen kauppala rakennettiin suorastaan tyhjästä vuonna 1860 ja kaupunki Iisalmesta tuli vuonna 1891.

– Tuolloin Ylä-Savossa oltiin modernisaation kynnyksellä ja kytkeydyttiin osaksi maailmaa, Luttinen kuvaa.

Menestystarinan rinnalla kulkee kuitenkin toisenlainen tarina. Kaikille tilojen jälkipolville ei riittänyt työtä ja toimeentuloa, joten alueella eli yhä enemmän köyhää tilatonta väestöä. Siltä osin 1800-luvun lopussa tilanne oli koko Pohjois-Savossa maan synkin.

– Samaan aikaa tapahtui edistymistä ja kurjistumista, Luttinen tiivistää.

Aiheesta voi keskustella 29.11.2021 kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Turun yliopistosäätiö sai ison testamenttilahjoituksen Suomen historian tutkimustyöhön

Puumerkeillä merkittiin omaisuutta satoja vuosia sitten – harrastajatutkija kiersi Turunmaan saaristoa ja löysi esineistä yli 500 symbolia

Katso:

Tämä on Iisalmea (Matkailufilmi Iisalmen kaupungista ja sen ympäristöstä)

Kärpäsentoukista tehdään nyt koiranruokaa Hyvinkäällä – hyönteisten syömisestä piti tulla iso hitti, mutta läpimurtoa odotellaan yhä

Sun, 28/11/2021 - 11:04

Noin sata tuhatta kärpäsentoukkaa möyrii harmaan muovilaatikon pohjalla koruttoman toimistohuoneen pöydällä.

Paikka on vanhassa painotalossa Etelä-Hyvinkäällä sijaitseva kasvuyritys Volare Oy:n toimitila. Toukat rouskuttavat ruokateollisuudessa syntyviä ylijäämätuotteita. Siis ruokaa, joka ei kelpaa ihmisravinnoksi.

Tällaista on esimerkiksi kaurankuori. Sen avulla toukat kasvavat hurjaa vauhtia: käytännössä ne kaksinkertaistavat painonsa joka päivä ja ovat vajaassa parissa viikossa kasvaneet jo parin sentin mittaisiksi.

Pian tämän jälkeen toukat jalostetaan proteiiniksi ja rasvaksi. Lopputuotteena saadaan jauhoa, jota voidaan käyttää esimerkiksi kalan- ja koiranruoan valmistuksessa.

Ensi kuulemalta prosessi ei kuulosta mullistavalta. Hyönteisravintoon keskittyviä start up -firmoja on syntynyt tällä vuosituhannella valtava määrä, ja heinäsirkkoja ja jauhomatoja on maisteltu niin toreilla, telkkarissa kuin polttareissakin.

Jossain vaiheessa hehkutus hyönteisravinnon ympärillä näytti kuitenkin lopahtavan, ja syntyi tunne, että hyönteisten syöminen ei koskaan tehnytkään varsinaista läpimurtoa.

Hyvinkäällä kärpäsentoukkia kasvattavan Volare Oy:n toimitusjohtajan Tuure Parviaisen mukaan johtopäätös on kuitenkin ennenaikainen.

– Ruoka on vahvasti kulttuurisidonnainen asia, ja isot muutokset kestävät kymmeniä vuosia, hän sanoo.

Kärpäsistä voi syntyä miljoonabisnes. Keväällä 2021 riskisijoitusrahasto Maki.vc lähti rahoittamaan kasvuyritys Volaren toimintaa 0,7 miljoonalla eurolla.Vesa Marttinen / Yle

Tähän viittaa myös useampikin tutkimus. Esimerkiksi Suomessa noin 70 prosenttia ihmisistä kokee hyönteisruoan kiinnostavana ja noin puolet olisi valmiita ostamaan hyönteisruokaa.

Tie on kuitenkin hidas: hyönteisruoan yleistymisen kannalta tärkeää on, että käytöstä tehdään helppoa, kuluttajat tuntevat käyttötapoja ja että hyönteisruokaa on saatavilla tavanomaisessa ruoanostopaikassa kohtuulliseen hintaan.

Näin tulee vielä tapahtumaan, uskoo Parviainen. Maaliskuussa 2021 julkaistu tutkimusraportti vihjaa samaan suuntaan. Sen mukaan globaalit hyönteismarkkinat kasvavat lähes 27 prosentin vuosivauhdilla ja markkinan kokonaisarvo vuoteen 2027 mennessä on pitkälle yli neljä miljardia euroa.

Parviainen mainitsee esimerkkinä hummerin, joka oli vuosisatojen ajan käytännössä vain köyhimmän kansanosan ruokaa (Insider). Sen kysyntä alkoi hiljalleen kasvaa 1800-luvun lopulla, ja toiseen maailmansotaan mennessä hummerista oli tullut gourmet-tason herkku.

Yrityksen taustalla vuosien kehitystyö

Prosessi, jolla kärpäsentoukat jalostetaan proteiiniksi ja rasvaksi, on vuosikausien kehittelyn tulos.

Sekä Parviainen että Volaren teknologiajohtaja Matti Tähtinen ovat tutkineet noin kymmenen vuoden ajan Helsingin yliopistossa ja VTT:llä hyönteisten syömiseen liittyviä asioita. Menetelmä on patentoitu ja suojattu, eivätkä tekijät hiisku yksityiskohtia julkisuuteen.

Lisäksi yritys pyrkii tulevaisuudessa automatisoimaan sekä alkutuotannon että toukkien jalostamisen niin pitkälle, että ihmistyötä tarvitaan mahdollisimman vähän.

– Näissä nykyisissä tuotantotiloissa proteiinijauhoa tuotetaan alle sata tonnia vuodessa. Parin vuoden päästä on tarkoitus rakentaa laitos, joka tuottaa noin viisi tuhatta tonnia vuodessa, Parviainen sanoo.

Mustasotilaskärpänen on suosittu hyönteisproteiinin lähde. Toukat kasvavat nopeasti ja sisältävät paljon proteiinia.Vesa Marttinen / Yle

Noin kymmenen vuoden päästä tarkoitus on pyörittää useita tuotantolaitoksia eri puolilla Pohjois-Eurooppaa. Yksi tällainen laitos voisi ruokkia laskennallisesti 4,75 miljoonaa lohta vuodessa, ja siinä vaiheessa hyönteiselintarvikkeita saattaa syntyä myös muuhun tarkoitukseen kuin kalan- tai koiranruoaksi.

– Haluamme ensin saada aikaan ison vaikutuksen ja suuria virtoja liikkeelle. Siksi tuotamme alkuun ruokaa lemmikkieläimille. Myöhemmin tarkoitus on jalostaa tuotteita myös ihmisravinnoksi.

Firman lähtökohtana on, että kaikki taloon tuotava raaka-aine pyritään jalostamaan lopputuotteeksi, joka voidaan myydä.

Tästä hyvä esimerkki ovat ne kärpäsentoukille syötettävät kaurankuoret: nykyisin kuoret pääsääntöisesti poltetaan voimalaitoksissa energiaksi ja sitä kautta taivaan tuuliin, mutta toukkien ravintona ne palaavat takaisin luonnon kiertokulkuun.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 29. marraskuuta kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Hyönteisten suosio hiipui ruokapöydässä – kasvattaja uskoo suunnan vielä kääntyvän

Suomalainen ei ole vielä valmis sirkansyöjäksi – hype hyytyi kolmessa vuodessa

Valkosipulisirkat tulevat kauppoihin – Valmistaja: Sopivat salaattiin tai kaverin yllättämiseen, sirkkabuumi muuten hyytynyt

Riina Salmimies on kovan luokan tutkija, joka rohkaisee nuoria tavoittelemaan unelmiaan – hakee itse astronautiksi

Sat, 27/11/2021 - 14:32

Yliopiston käytävät ovat vielä hiljaisia, kun Riina Salmimies aloittaa työnsä aamuseitsemältä. Juuri hiljaisuuden takia hän on tullutkin töihin pari tuntia ennen muita. Salmimies ehtii rauhassa tehdä paperityöt pois alta ennen päivän kokouksia.

Lappeenrannassa asuvan Salmimiehen viikkoihin kuuluu kokousten lisäksi reissaamista Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston kahden kampuksen välillä. Sen lisäksi Salmimiehen toinen koti on Kirkkonummella, jossa aviomies ja koira asustavat.

Reissaamiseen tottunut nainen haaveilee myös hieman pitemmästä matkasta. Hän haki alkuvuodesta Euroopan avaruusjärjestö Esan astronautiksi, joten edessä voisi olla matka kansainväliselle avaruusasemalle tai Kuuhun.

Astronauttihaku yllätti

Riina Salmimies oli kiinnostunut luonnontieteistä, kuten kemiasta ja fysiikasta, jo peruskoulussa.

– Ne olivat jotain muuta kuin ulkoaopettelua, jota esimerkiksi historia tai uskonto olivat. Pidin siitä, että sain päätellä asioita ja niissä oli järkeä.

Astronautin urasta hän ei pienenä unelmoinut, vaan lääkärin ammatista. Avaruudesta Salmimies kiinnostui muutama vuosi sitten perehdyttyään aiheeseen tutkimusnäkökulmasta.

– Ajattelin, että astronautiksi on varmasti olemassa jokin taustakoulutus ja siihen ei voi päästä kukaan, joka ei ole kulkenut tiettyä polkua.

Riina Salmimies kuvitteli alkuun, ettei voisi edes hakea astronautiksi.Mikko Savolainen / Yle

Salmimies huomasi kuitenkin, että moni astronautti oli taustaltaan esimerkiksi tutkija tai lääkäri. Euroopan avaruusjärjestö Esa ei ollut kuitenkaan pitkään aikaan hakenut uusia astronautteja.

Kun Esa sitten yli kymmenen vuoden tauon jälkeen helmikuussa 2021 ilmoitti etsivänsä uusia astronautteja, Salmimiehellä nousivat tunteet pintaan.

– Katsoin sitä ilmoitusta ja tuntui, että sydän pysähtyi hetkeksi. Ajattelin, että jos en nyt hae,katuisin sitä lopun elämääni.

Euroopan avaruusjärjestö Esa sai yhteensä yli 22 000 hakemusta. Suomesta hakemuksia tuli 307. Erityisesti naisia toivottiin ohjelmaan mukaan, sillä he ovat olleet Esassa aliedustettuina. Astronauteiksi valitaan vain 20 hakijaa.

Salmimies odottaa muiden hakijoiden tavoin tietoa mahdollisesta toiseen vaiheeseen etenemisestä. Tieto pitäisi tulla marraskuun loppuun mennessä. Salmimies uskoo, että astronautin työ olisi ennenkaikkea psyykkisesti raskasta.

– Laitetaan pieneen purkkiin kuudeksi kuukaudeksi muiden ihmisten kanssa, ja siellä pitäisi tulla toimeen.

Esikuvana muille

Salmimies valmistui LUTista diplomi-insinööriksi vuonna 2007, minkä jälkeen hän jäi tekemään väitöskirjaa yliopistolle. Salmimies väitteli kemiantekniikasta vuonna 2012. Myöhemmin hän opiskeli vielä tietojohtamisen maisteriksi.

Nyt 37-vuotias nainen on yksi Suomen nuorimmista dekaaneista. Hän johtaa LUT-yliopiston insinööritieteiden tiedekuntaa.

– Tyypillisesti tähän tehtävään edetään sen jälkeen, kun on professuuri saatu yliopistossa. Minun kohdallani on poikkeuksellista, että minulla ei ole professuuria ja en ole siis edennyt sitä perinteisempää asiantuntijapolkua.

Riina Salmimiehen mukaan hän ei yleensäkään suunnittele elämäänsä varsinaisesti etukäteen.

– Sitten kun jostain ilmestyy hyvä tilaisuus, tartun siihen. Ajatus, että kaikki on vain tapahtunut minulle, ei pidä paikkaansa, vaan olen myös aktiivisesti hakenut erilaisia mahdollisuuksia.

Tilaisuuksien auetessa Salmimies on rohkeasti pyrkinyt niitä kohti.

– Olen urallani pyrkinyt tekemään selväksi, mitä haluan eli kertonut, että tuossa näyttäisi olevan kiinnostava juttu, tuota haluaisin tehdä.

Liian pitkä tukka

Nuoren ikänsä ja sukupuolensa takia Riina Salmimies on joutunut kohtaamaan myös ennakkoluuloja miesvaltaisella tekniikan alalla.

– Nuoruuteni yhdistetään usein siihen, että olen kokematon tai osaamaton. Sen ennakkoluulon läpi on vain pystyttävä murtautumaan.

Salmimies on kuullut huomautuksia myös ulkonäöstään, kuten siitä, että hän hymyilee liikaa tai hänellä on liian pitkä tukka. Hän ei ole kuitenkaan loukkaantunut kommenteista, sillä hän ei usko niiden olevan pahantahtoisesti sanottuja.

– Ehkä ihmiset ovat hämmentyneitä. En voi heitä hirveästi syyttääkään: maailma on sellainen kuin on, ja minun tehtäväni on osoittaa heidän ennakkoluulonsa vääriksi.

Työn vastapainoksi Riina Salmimies harrastaa muun muassa crossfitiä ja palapelien kasaamista. "Se on rauhoittavaa, kun saan nysvätä tuntikausia yksin yhden, kahden palan paikalleen."Mikko Savolainen / Yle

Salmimies korostaa, että LUT-yliopistossa asiat ovat hyvin, eikä häntä kohdella naisena miesten työyhteisössä. Salmimies toivoo, että hän voisi olla esikuva muille ja rohkaista heitä tavoittelemaan unelmiaan ja olemaan rohkeita.

Salmimiehen neljävuotinen toimikausi dekaanina päättyy ensi vuoden lopussa. Astronauttihaaveen lisäksi hänellä ei ole tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia.

– En tiedä vielä, tuleeko minusta vaikka yrittäjä vai poliitikko. Olen avoin kaikenlaiselle, minussa on yrittäjähenkisyyttä, tykkään tehdä tulosta.

Lue seuravaaksi:

Astrofyysikko Sissi Enestam treenaa astronauttihakua ja synnytystä varten: “Suomalaisen valinta astronautiksi on mahdollista”

"Hädissään ei ole syytä olla" – asiantuntijat kertovat, miten uuteen omikron-koronamuunnokseen kannattaa suhtautua

Sat, 27/11/2021 - 07:30

Kysyimme Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoilta johtaja Mika Salmiselta, johtavalta asiantuntijalta Carita Savolainen-Kopralta sekä ylilääkäri Hanna Nohynekilta mitä uudesta koronavirusvariantista tiedetään tällä hetkellä.

  • Koronamuunnos sai myöhään perjantai-iltana nimekseen omikron. Haastattelut tehtiin aiemmin, kun nimi oli vielä B.1.1.529.

Millaisia muutoksia Etelä-Afrikan virusmuunnoksessa on todettu esimerkiksi verrattuna Suomessa yleiseen deltavarianttiin?

Carita Savolainen-Kopra: Tässä Etelä-Afrikassa havaitussa virusvariantissa B.1.1.529 on havaittu piikkiproteiinia koodavassa proteiinissa 32 muutosta, mikä on paljon enemmän kuin näissä aiemmissa viruskannoissa. Huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi deltavariantissa.

Mitä tämä muunnoksien määrä kertoo?

Carita Savolainen-Kopra: Tämä kertoo siitä, että kyseessä on täysin eri linjaa oleva virus kuin deltavariantti. Kyse ei siis ole deltavariantin jälkeläisestä, vaan ihan erillisesti kehittyneestä viruslinjasta.

Variaatiokohtien suuren määrän perusteella kansainväliset asiantuntijat arvioivat, että kyse voi olla kroonisesta erittäjästä, mahdollisesti immuunipuutteisesta henkilöstä, jolla virusgenomiin on voinut kehittyä paljon muutoksia pitkän infektion aikana.

Kuinka vaarallinen tai huolestuttava tämä mutaatio on?

Carita Savolainen-Kopra: Tämä on ilman muuta huolestuttava siinä mielessä, että kyseessä on täysin erilainen mutaatio piikkiproteiinigeenissä ja muutoksia on paljon enemmän kuin tähän mennessä mistään aiemmista viruskannoista on havaittu. Lisäksi se on täysin uutta linjaa.

Nyt on tutkittava miten tämä vaikuttaa viruksen ominaisuuksiin. Kiinnostavinta on tässä vaiheessa saada selville, onko tämä virusmuunnos kuinka paljon tai ollenkaan helpommin leviävä kuin aikaisemmat virustyypit. Ja miten käytössä olevat rokotteet suojaavat tätä virusta vastaan.

Kuinka kauan kestää nykyisillä rajoituksilla siihen, että virus rantautuu Suomeen?

Mika Salminen: Sitä on mahdotonta ennustaa. Nyt Suomesta Etelä-Afrikkaan ei ole suoria lentoja. Myös suositukset olla matkustamatta sinne ovat voimassa ja rajoittavat varotoimenpiteenä lentoja.

Me olemme nähneet, että jos on herkästi leviävä variantti, sen leviämisen estäminen on melko mahdoton tehtävä pidemmän päälle. Sitä voi ehkä vähän viivyttää, mutta täysin sen estäminen ei ole millään aikaisemmalla variantilla onnistunut. Siksi on aika vaikea nähdä, että se onnistuisi millään uudellakaan.

Yöelämä vilkastui Helsingin keskustassa lokakuussa 2021, kun koronarajoituksia poistettiin. Tänä viikonloppuna tulee voimaan uusia rajoituksia.Silja Viitala / Yle

Milloin tiedetään, miten nyt käytössä olevat rokotteet tehoavat tähän uuteen virusvarianttiin?

Hanna Nohynek: Etelä-Afrikassa tutkijat tekevät parhaillaan labroratoriotyötä eli katsovat rokotettujen neutralisoivia vasta-aineita, ja mikä suojateho niillä on tätä uutta muutosta kohtaan. Tuloksia odotamme ensi viikolle.

Mika Salminen: Meillä ei ole mitään näyttöä siitä, että nämä muunnokset romahduttaisivat rokotevasteen. Toinen puoli immuniteettia on soluvälitteistä, johon nämä muunnokset eivät vaikuta tämänhetkisen tiedon mukaan. Se on tärkeämpi puoli, koska se tuo suojan vakavaa tautia vastaan.

Missä vaiheessa Suomessa pitäisi ryhtyä varotoimiin ja mitä nämä varotoimet olisivat?

Carita Savolainen-Kopra: Uuden viruskannan ilmetessä kannattaa aina tehostaa seurantaa. Nyt THL kehottaa kaikkia Etelä-Afrikan maista palaavia hakeutumaan koronatestiin riippumatta siitä, ovatko he saaneet täyden rokotussarjan tai onko heillä koronaan viittaavia oireita.

Pitäisikö testiin mennä, vaikka oireita ei olisikaan?

Carita Savolainen-Kopra: Suosittelemme, että jos on lähiviikkoina oleskellut Etelä-Afrikassa, testiin kannattaa mennä varmuuden vuoksi. Suositus on, että Etelä-Afrikasta palanneet välttävät sosiaalisia kontakteja ja menevät testiin.

Testiin pitää hakeutua kahden viikon sisällä matkasta.

Mikä on riittävä varovaisuus- tai varautumisaste?

Mika Salminen: Nyt on jo tehty aika isoja toimia, joilla varmaan päästään aika pitkälle. Moni maa on lopettanut lennot Etelä-Afrikkaan, joten sieltä Suomeen pääseminen on hankalampaa kuin aikaisemmin.

Nyt, kun kyseessä on vielä pelkkä mutaatiokuvaus, nämä ovat mielestäni ihan riittäviä varautumistoimia. Voidaan tietysti kysyä, ollaanko ikuisesti siirtymässä sellaiseen malliin, että uuden mutaation löydyttyä joudutaan sulkemaan lentoja. Pitkän päälle se on aika vaikea toteuttaa.

Meillä ei ole vielä mitään viitteitä, että tämä virus väistäisi sellaista vakavan taudin torjuntaa, mitä meillä on rokotteilla saatu aikaan. Pitää olla vähän varovainen, ettei liian helposti hypätä myöskään ylivarovaisuuden kelkkaan. Nämä ovat mielestäni hyvät toimet tähän tilanteeseen. Toki tilannetta seurataan. Jos tietoa tulee lisää, niin tilanne pitää arvioida uudestaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salmisen mukaan on mahdotonta ennustaa, milloin uusi muunnos rantautuu Suomeen.Pekka Tynell / Yle

Vaikuttaako tämä Suomen rokotusstrategiaan?

Mika Salminen: Ei suoranaisesti. Tietysti varianttien ja syntyvien muunnosten kohdalla on mahdollisuus, että rokotevalmistajat ottavat sen huomioon. Toistaiseksi sellaista tarvetta ei ole ollut. Kaikki rokotteet purevat hyvin kaikkiin variantteihin. Tilanteen muuttuminen ei ole mahdotonta, mutta toistaiseksi ei ole ollut tarvetta.

Mistä maasta ensimmäisiä tutkimustuloksia on odotettavissa?

Carita Savolainen-Kopra: Tätä varianttia on todettu toistaiseksi neljässä maassa. Etelä-Afrikka on se maa, jonka laboratoriossa tätä parhaillaan analysoidaan. Kuinka virus lähtee lisääntymään Etelä-Afrikassa, jossa sitä nyt pääosin on havaittu, siitä toki saadaan lisätietoa ihan päivittäin.

Moniko on sairastunut variantista ja millainen on taudinkuva deltavarianttiin verrattuna?

Carita Savolainen-Kopra: Tällä hetkellä Etelä-Afrikasta on tieto, että noin 80 tapauksessa tämä virusgenomi on sekvenssoitu koronainfektioon sairastuneen henkilön näytteestä. Kuinka paljon näitä tapauksia kaiken kaikkiaan on, kirkastuu varmasti lähipäivinä kun Etelä-Afrikastakin saadaan enemmän tietoa.

Tällä hetkellä ei vielä ole tietoa, millainen taudinkuva on ja onko se erilainen kuin aiemmilla varianteilla. Uskoisin, että tieto tästä tulee ihan lähipäivinä.

WHO:n asiantuntijaryhmä kokoontui perjantaina pohtimaan varianttitilannetta. WHO:n päätöksen perusteella tullaan päättämään, tullaanko uutta varianttia seuraamaan niin kutsuttuna huolestuttavana varianttina vai tullaanko sitä pitämään vain seurannan alaisena

Mitä tässä tilanteessa on toisin kuin epidemian alussa, osataanko jo reagoida esimerkiksi Suomessa?

Carita Savolainen-Kopra: Meillä on alkuvaiheeseen verrattuna eri tavalla mahdollisuus seurata tätä geneettistä variaatiota. On myös pitkältä ajalta seurantatietoa siitä, miten variantit ovat Suomessa saaneet jalansijaa. Sitä tietoa on mahdollista hyödyntää myös tässä tilanteessa.

Voi olla mahdollista, että variantti leviää seurannasta huolimatta. Tämä on nähty myös alpha- ja beta-variantin osalta.

Toisaalta lähes vuosi sitten oli rokotesuojaa kiertävä variantti, joka tuolloinkin oli lähtöisin Etelä-Afrikasta. Se ei kuitenkaan saanut Suomessa jalansijaa, vaikka tapauksia löydettiin täälläkin. Sama havainto tehtiin Brasiliasta lähtöisin olevan variantin osalta. Uuden varianttilinjan löytyminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että siitä tulee globaalisti vallitseva linja.

THL:n johtavan asiantuntijan mukaan uuden muunnoksen löytyminen ei tarkoita sitä, että siitä tulee maailmanlaajuisesti vallitseva koronaviruksen muoto. Kuvituskuva.Tiina Jutila / Yle

Kuinka huolissaan tai hädissään kansalaisten kannataa siis olla tästä variantista?

Carita Savolainen-Kopra: Kuten koronan suhteen kaiken kaikkiaan, tähänkin tulee suhtautua vakavasti. Mutta hädissään ei ole syytä olla. Toki tätä tilannetta nyt arvioidaan maailmanlaajuisesti ja tullaan tekemään suosituksia esimerkiksi rokotesuojaan liittyen, jos tilanteen havaitaan muuttuvan.

Jos uusi virusmuunnos osoittautuisi leviäväksi ja poikkeaisi niin paljon alkuperäisestä viruksesta, että uusi rokote pitäisi kehittää, kuinka kauan uuden rokotteen kehittäminen kestää? Voidaanko vanhaa tai nykyistä rokoteaihiota käyttää?

Hanna Nohynek: MRNA-rokotteiden räätälöinti on hyvin nopeaa. Lääkevalmistajat kertovat, että kolmessa kuukaudessa olisi uusi rokote valmiina käyttöön. Käyttöönottoa voi hidastaa se, mitä lääkeviranomaiset vaativat eli kuinka paljon kliinisiä tutkimuksia on tehtävä ja minkä ikäisillä koehenkilöillä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 28.11. kello 23:een saakka.

Lue myös:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Mikä ihmeen B.1.1.529? Uusi eteläafrikkalainen virusmuunnos leviää ärhäkästi – tämä tilanteesta tiedetään nyt

THL:n asiantuntija suosittelee jättämään lomamatkat nyt väliin – uusi virusmuunnos voi käynnistää lentoperuutusten ketjureaktion

Tutkija pitää Etelä-Afrikan uutta koronavirusmuunnosta huolestuttavana – nykyrokotteiden teho siihen vielä "tuhannen taalan kysymys"

Tutkimus: Myös influenssa voi aiheuttaa pitkän koronan kaltaisia pitkittyneitä oireita

Sat, 27/11/2021 - 06:35

Myös kausi-influenssan sairastaneet voivat kärsiä taudin pitkistä oireista, ilmenee brittiläisestä tutkimuksesta.

Oxfordin yliopiston tutkimus analysoi satojen tuhansien ihmisten terveystietoja. Heistä reilu sata tuhatta sairasti influenssaa ja toiset reilu sata tuhatta sairasti koronaviruksen aiheuttamaa tautia. Molempien ryhmässä taudin oireet olivat olleet melko vakavia. Tiedot olivat peräisin etupäässä Yhdysvalloista.

Molemmissa ryhmissä ihmiset olivat hakeneet apua oireisiinsa kolmesta kuuteen kuukautta sairastumisensa jälkeen. Oireita olivat esimerkiksi epänormaalit hengitysoireet, väsymys ja päänsäryt.

Koronan sairastaneiden ryhmässä pitkiä oireita oli enemmän. 42 prosentilla tutkituista oireita oli vähintään yksi, mutta influenssan sairastaneiden ryhmässäkin 30 prosenttia kertoi kärsivänsä ainakin yhdestä oireesta.

– Vuosia influenssan kanssa työskennelleenä, tämän tyyppisiä tutkimuksissa raportoituja pitkäaikaisia oireita en ole ennen koronaviruspandemiaa nähnyt raportoidun laaja-aleisesti influenssaan liitettynä. Eli tämä on mielenkiintoista uutta tietoa, sanoo HUSin infektiotautien ylilääkäri Eeva Ruotsalainen.

Ruotsalainen muistuttaa, että kansainvälisessä vertailututkimuksessa koronapotilaiden ja influenssapotilaiden pitkittyneistä oireista mukana oli sekä lievemmin että vakavammin sairastuneita potilaita.

Eeva Ruotsalainen muistuttaa, että uusi tutkimustieto mahdollisesti pitkittyvästä influenssasta tukee entistä enemmän myös perusterveen väestön rokotuksia influenssaa vastaan. Katriina Laine / Yle

Joka tapauksessa lisää tutkimusta tarvittaisiin pitkittyneistä oireista myös influenssan osalta.

– Nyt olisi tärkeää tehdä jatkossa vastaavanlaista vertailevaa tutkimusta, koska se tuo meille uutta tietoa influenssasta ja tukee entistä enemmän myös perusterveen väestön rokottamista influenssaa vastaan, Ruotsalainen sanoo.

Influenssa voi aiheuttaa sydäninfarktin

Se tiedetään jo nyt, mitä influenssa aiheuttaa akuutisti. Vakava tauti voi tuoda influenssan komplikaationa muun muassa pneumokokkibakteerin aiheuttamaa keuhkokuumetta sekä sydänlihastulehdusta.

Ruotsalainen muistuttaa myös, että viime vuosina on saatu vahvasti lisätietoa siitä, että influenssa lisää merkittävästi akuutin sydäninfarktin ja aivoinfarktin riskiä viikon, parin kuluttua sairastetusta infektiosta.

– Se jopa kuusinkertaistaa akuutin sydäninfarktin riskin, ja erityisesti yli 65-vuotiailla influenssa lisää aivoinfarktin riskiä 3–5 kertaisesti kahden viikon aikana influenssan sairastamisen jälkeen.

Myös se on tiedossa, että erilaiset infektiot voivat laukaista esimerkiksi kroonisen väsymysoireyhtymän kaltaista oirekuvaa. Esimerkiksi siitä kärsiviä on hakeutunut jatkotutkimuksiin. Nämä oireet ovat voineet olla pitkäkestoisia, samantyyppisiä kuin koronan jälkeiset pitkittyneet oireet.

– Mutta se, että influenssan patogeeninä olisi pidempiä oireita, jotka sitten häviäisivät jonkin ajan kuluttua, siitä haluamme lisätietoa, Ruotsalainen pohtii.

Tutkimuksessa ei selvitetty sitä, kuinka pitkään oireet ovat jatkuneet influenssan jälkeen. Myöskään oireiden vakavuutta ei ollut dokumentoitu.

– Influenssan pitkäaikaiset oireet on luultavasti ylenkatsottu aiemmin, sanoi tutkimukseen osallistunut lääkäri Max Taquet BBC:lle.

Oletko sinä havainnut influenssan jälkioireita? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 28.11.2021 kello 23 saakka.

Lue myös:

Flunssakausi jyllää nyt tavallista voimakkaampana – ylilääkäri avaa tilanteen syitä ja kertoo, miten suojautua

Tutkimus: Influenssa on tartuttavimmillaan nollakelillä, koronavirus tarttuu herkimmin +10 asteessa

Riskiryhmien läheisistä aiempaa harvempi saa nyt ilmaisen influenssarokotteen – astmaatikko: "Minusta tämä tuntuu pahalta"

Suomeenkin ennustetaan Ruotsin kaltaista vaikeaa RS-virusepidemiaa – kolme yhtäaikaista virusepidemiaa kuormittaisi sairaaloita vaikeasti

HUSin infektiotautien ylilääkäri Asko Järvinen ennakoi viime vuotta rajumpaa influenssakautta – myös RS-viruksen odotetaan iskevän voimakkaammin

Vuosi sitten influenssa jäi saapumatta – tänä vuonna influenssakausi voi olla tavanomaista rajumpi

Vuoden tieteentekijä on Twitter-aktiivi ja työhyvinvoinnin edistäjä – Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori Tapio Määttä uskoo avoimuuteen

Fri, 26/11/2021 - 09:30

Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori Tapio Määttä on valittu vuoden tieteentekijäksi. Valinnan teki Tieteentekijöiden liiton hallitus.

Tapio Määttä on koulutukseltaan oikeustieteen tohtori ja hän on ollut ympäristöoikeuden professorina Itä-Suomen yliopistossa vuodesta 2000 lähtien. Akateemisena rehtorina hän aloitti vuonna 2020.

Tieteentekijöiden liitto palkitsi nyt ensimmäistä kertaa vuoden tieteentekijänä työantajapuolen edustajan. Lapin yliopistossa oman tiedepolkunsa aikoinaan aloittanut Määttä on yllättynyt ja iloinen valinnastaan vuoden tieteentekijäksi.

Yksi palkintoperuste on Määtän määrätietoinen toiminta apurahatutkijoiden aseman parantamiseksi. Itä-Suomen yliopistossa tarjotaan nykyään kymmenen prosentin työsuhde apurahatutkijoille.

Palkintoraati arvostaa panostuksia työhyvinvointiin

Palkintoraadin mukaan Tapio Määttä korostaa johtajan vastuuta työhyvinvoinnista. Yliopistoon on palkattu Määtän aloitteesta opetusavustajia helpottamaan opettajien työkuormaa etä- ja hybridiopetuksen aikana.

– Uskon avoimeen vuorovaikutukseen, koska sitä kautta koko yliopistoyhteisön työ- ja opiskeluhyvinvointi edistyy ja pääsemme tekemään parhaita päätöksiä.

Itä-Suomen yliopistoon on palkattu myös tukihenkilöitä auttamaan digipedagogiikassa. Palkintoperusteluissa kiitetään myös Määtän johtamistapaa. Johtamisessa korostuvat viestintä ja yhteisön kuunteleminen.

– Asioita saa parhaiten edistettyä ja ongelmia ratkaistua niin, että käsittelee niitä jo keskeneräisenä mahdollisimman laaja-alaisesti koko henkilökunnan kanssa. Yhdessä pöydälle nostaen löydetään parhaat ratkaisut, miettii Määttä.

#MinäTutkin nostaa tutkimusaiheita yleiseen tietoisuuteen

Tapio Määttä on myös aktiivinen keskustelija yhteisö- ja mikroblogipalvelu Twitterissä. Määtällä on siellä lähes 17 000 seuraajaa. Twitterissä Määttä nostaa laajasti esiin tutkimukseen, tieteeseen ja yliopistoon liittyviä asioita.

Tapio Määttä oli aloitteellinen myös syksyllä 2020 Twitterissä käynnistyneessä #MinäTutkin-kampanjassa. Siinä tieteentekijöitä kannustetaan kertomaan omasta tutkimuksestaan.

Kyseinen kampanja on tutustuttanut suurta yleisöä ennestään tuntemattomiin tutkijoihin ja tutkimusaiheisiin.

Aiheesta voi keskustella 27.11.2021 kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Ei työterveyttä tai nimeä nettisivuilla – Itä-Suomen yliopisto tarjoaa tutkijoille työsuhteita, jotta yliopistolla ei olisi "kakkoskastin väkeä"

Yliopistoon ilman pääsykokeita? Itä-Suomen yliopisto tarjoaa kaikille ilmaisia opintoja vuodeksi – maan suurin yliopisto seuraa varovasti perässä

Tutkija pitää Etelä-Afrikan uutta koronavirusmuunnosta huolestuttavana – nykyrokotteiden teho siihen vielä "tuhannen taalan kysymys"

Fri, 26/11/2021 - 08:12

Evoluutiobiologi, Helsingin yliopiston tutkijatohtori Tuomas Aivelo pitää Etelä-Afrikassa havaittua uutta koronavirusmuunnoslöytöä huolestuttavana.

Aivelon mukaan virusmuunnos aiheuttaa tällä hetkellä asiantuntijoiden keskuudessa eniten huolta sitten deltamuunnoksen.

– Tässä muunnoksessa on valtava määrä sellaisia mutaatioita, joita on näkynyt aikaisemmissakin muunnoksissa, mutta nyt niitä on monta samassa variantissa. Nyt ne mutaatiot vaikuttavat sellaisilta, että ne lisäisivät tartuttavuutta, mikä mahdollistaa todennäköisyyttä välttää hankittua immuunisuojaa, sanoi Aivelo Ylen aamussa perjantaina.

Aivelon mukaan uuteen muunnokseen liittyy kuitenkin vielä paljon avoimia kysymyksiä. Yksi niistä on se, että miksi muunnos on lähtenyt yleistymään Etelä-Afrikassa.

– Onko kyse siitä, että muunnos leviää paljon tehokkaammin, jolloin rokotesuojaa täytyy saada korkeammaksi. Vai onko kyse siitä, että muunnos kiertää aikaisemmin hankittua rokotesuojaa jollain tasolla, Aivelo pohti.

Tällä hetkellä käytössä olevien koronarokotteiden tehosta uuteen virusmuunnokseen ei vielä tiedetä.

– Se onkin tuhannen taalan kysymys, Aivelo totesi.

EU aikoo ehdottaa lentojen kieltämistä eteläisestä Afrikasta uuden koronavirusmuunnoksen takia, kertoo komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen.

Muunnos on nimeltään B.1.1.529 ja Maailman terveysjärjestö WHO nimennee sen tänään perjantaina kreikkalaisella aakkosella. BBC:n mukaan muunnosta on Etelä-Afrikan lisäksi havaittu Botswanassa ja Aasian Hongkongissa. Yhteensä tartuntoja on kirjattu kymmeniä.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 27.11. klo 23:een asti.

Lue myös:

Tutkijat havaitsivat Etelä-Afrikassa huolestuttavan koronamuunnoksen, jota vastaan rokotteet eivät välttämättä suojaa tehokkaasti

HUS otti käyttöön Suomessa kehitetyn potilasturvallisuutta parantavan luunleikkausmenetelmän

Wed, 24/11/2021 - 06:00

Suomessa kehitetty luunleikkausmenetelmä helpottaa kirurgien työtä sekä nopeuttaa potilaiden toipumista neurokirurgisissa leikkauksissa.

Suomessa tehdään vuosittain tuhansia neurokirurgisia leikkauksia, joissa joudutaan poraamaan kalloa tai selkärankaa. Pehmytkudos eli esimerkiksi aivokalvot, aivokudos, hermot ja verisuonet voivat olla leikkauksen yhteydessä toisinaan vaarassa vaurioitua.

Keksinnön on kehittänyt Surgify Medical Oy yhteistyössä Aalto-yliopiston ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kanssa.

– Uusi teknologia lisää potilasturvallisuutta, nopeuttaa ja helpottaa kirurgin työtä ja suojelee tärkeitä kudoksia leikkauksen aikana. Joissain tilanteissa se voi pelastaa jopa ihmishenkiä, sanoo Surgify Medical Oy. :n toimitusjohtajan ja tutkijan Visa Sippola.

Ensimmäiset leikkaukset tehty

Ensimmäiset leikkaukset uudella laitteella suoritettiin Helsingissä Töölön sairaalassa viime kuussa. Leikkauksia on tarkoitus jatkaa neurokirurgian klinikalla syksyn mittaan.

Sippolan mukaan leikkauksen tyypistä riippuen eriasteisten pehmytkudosvaurioiden riski voi olla jopa 30 prosenttia. Näitä uusi työkalu pyrkii eliminoimaan.

Kyseessä on muutaman millimetrin mittainen erikoisvalmisteinen laite poranterän ympärillä, joka työntää luuta pehmeämpää kudosta poran tieltä.

Turvallisesta ja tarkasta terästä on hyötyä neurokirurgisten vammojen tai kasvainten leikkauksissa. Kun potilaan pehmytkudosta ei vaurioidu leikkauksessa, on toipuminen yleensä nopeampaa.

EU-alueella myyntiin ja käyttöön hyväksyttyä laitetta varten on perustettu vuonna 2017 startup yritys, joka on kerännyt rahaa kehittämistyöhön 4,7 miljoonaa euroa.. HUSissa on tarkoitus ottaa laite laajempaan käyttöön ensi vuonna.

Laitteen kehittäjäyhtiö toivoo innovaatiolle tulevaisuudessa laajempia markkinoita muun muassa Pohjoismaista ja muualta Euroopasta.

Merkittävä laite

Käytännössä neurokirurgiassa on käytössä kahdenlaisia teriä, jotka uusi pora voisi korvata.

HUSin neurokirurgian linjajohtaja ja professori Mika Niemelä pitää uutta laitetta merkittävänä. Selkäkirurgian leikkauksissa poraa tarvitaan, jotta päästään selkäydinkanavan puolelle. Kalloleikkauksissa poraa tarvitaan esimerkiksi luuhun kiinnittyneiden kasvainten poistamiseksi.

– Kyllä se on merkittävä. Meillä on tähän saakka ollut käytössämme kahdentyyppisiä porankärkiä. Toinen on ruusuporankärki, josta englannissa puhutaan cutting drill -terästä. On myös niin sanottu timanttikärki, joka on hyvin hienojakoista metalliseosta. Se on ruusuporaa turvallisempi, mutta poraaminen kestää kauemmin.

– Uudella terällä on molempien hyvät ominaisuudet. Se ei täristä, se säästää pehmytkudoksia ja on tehokas eli se tekee leikkauksista nopeampia ja turvallisempia, Niemelä vertaa.

Potilaan kannalta nopeus on etu.

– Aina on eduksi, jos toimenpiteen kesto lyhenee. Kaikki tekijät yhdessä leikkauksen nopeuden ja turvallisuuden parantamiseksi ovat eduksi. Nopeuskilpailu tämä ei ole, mutta on selvää, että jos toimenpide kestää lyhyemmän aikaa silloin siihen liittyy vähemmän myös riskejä, toteaa Niemelä.

"En löydä ketään, jonka kanssa voisin vapaasti heittää huulta ja huokaista kotoisasti" – Ciceron kirjeet tuovat elävän viestin 2 000 vuoden takaa

Tue, 23/11/2021 - 21:31

Renessanssi alkoi 16. kesäkuuta 1345 Veronan kaupungissa Pohjois-Italiassa.

Edellinen lause on tietysti provokaatio. Eivät historialliset aikakaudet ala jostain yksittäisestä tapahtumasta, eikä niille voi määrittää tarkkaa päivämäärää. Ei varsinkaan keskiajan ja uuden ajan erottavalle renessanssille, jonka alkuajan vaihteluväli on näkökulmasta ja alueesta riippuen noin pari sataa vuotta.

Mutta silti. Jotain merkittävää todellakin tapahtui Veronan katedraalin kirjastossa kesällä 1345.

Antiikin Kreikasta ja Roomasta vimmaisen kiinnostunut runoilija Francesco Petrarca teki silloin elämänsä löydön: kirjahyllyjen hämärässä piilotteli huonokuntoinen, lähes lukukelvoton kokoelma viisaimman ja hyveellisimmän roomalaisen Marcus Tullius Ciceron kirjeitä.

Tapausta pidetään keskeisenä hetkenä renessanssin synnylle: Ciceron kirjeet innostivat tutkimaan antiikin Roomaa ja Kreikkaa, mikä puolestaan synnytti niin paljon uutta tiedettä ja taidetta, että alettiin puhua aikakauden muutoksesta.

Ciceron kirjeet on koottu neljään kokoelmaan. Kuvassa 1400-luvulla tehty käsikirjoitus "Kirjeitä ystäville"-kokoelmasta.ARNO BURGI / EPA / All Over Press

– Antiikin ihannointi oli tuolloin kokonaisvaltaista, mutta juuri Cicero nousi ykköshahmoksi. Häneltä on säilynyt laaja tuotanto ja hänestä tuli esikuva, jonka latinankieltä ihannoitiin, sanoo suomentaja Veli-Matti Rissanen.

Rissanen on elänyt Ciceron kirjeiden seurassa vuosikymmenen. Sinä aikana hän on kääntänyt valtavan, yli 900 kirjettä sisältävän kokonaisuuden.

– Työläs, mutta opettavainen kokemus.

Kirjeiden suomennos julkaistaan kahdessa osassa. Ensimmäinen osa, Vuodet valtiomiehenä, on juuri ilmestynyt.

Suomennosta kaipaavia antiikin klassikoita

Antiikin tekstien kääntämistä pidetään yhtenä sivistysvaltion mittarina.

Suomentaja Veli-Matti Rissasen mukaan nyt eletään hyvää vaihetta: käännöksiä on tekeillä, kustantamot ovat kiinnostuneita ja yleisökin ajoittain innostuu.

Tässä Rissasen antamia esimerkkejä suomennosta odottavista Kreikan ja Rooman teksteistä:

  • Homeros: llias (Otto Mannisen runosuomennoksen rinnalle kaivattaisiin uutta suomennosta).
  • Pindaros: Runoutta.
  • Demosthenes: Puheita.
  • Plutarkhos: Moralia.
  • Caesar: Kansalaissota.
  • Ovidius: Runokirjeitä, valitusrunoja.
  • Gellius: Attikan öitä.
  • Augustinus: Jumalan valtio (vain puolet ilmestynyt suomeksi).
Ainutlaatuinen tirkistysaukko Caesarin aikaan

Marcus Tullius Cicero oli nousukas.

Hän ei syntyperänsä puolesta kuulunut Rooman eliittiin, mutta kykyjensä, onnistuneen naimakaupan ja verkostoitumistaitojensa ansiosta nousi nopeasti yhteiskunnan huipulle.

Ciceron elinvuodet (106 eaa.–43 eaa.) osuivat Rooman valtakunnan myrskyisimpään hetkeen. Käytiin sisällisotaa, tasavalta oli luhistumassa ja Caesarista hyvää vauhtia tulossa diktaattori.

Juristin koulutuksen saanut Cicero oli jyrkkä tasavaltalainen ja joutui törmäyskurssille Caesarin kanssa.

Kirjeenvaihto paljastaa yli 2000 vuoden takaisen torailun.

Cicero ystävälleen Atticukselle vuonna 49 eaa:

"En ole ikinä nähnyt ketään niin pelosta sekaisin. Mutta Hercules vie, Servius ei pelännyt mitään, mitä hänen ei ollut syytä pelätä: Pompeius oli hänelle vihoissaan, Caesar ei ollut ystävä ja kumman tahansa voitto olisi kauheaa – toinen oli julma ja toinen häikäilemätön."

Caesar Cicerolle vuonna 49 eaa:

"Toimit itsesi kannalta epäedullisesti, jos vaikuttaa siltä, ettet ole kunnioittanut onnetarta, (kaikkihan näyttää sujuneen meidän kannaltamme suotuisasti ja vastustajien kannalta epäsuotuisasti) etkä ole ollut oikean asian puolella, vaan tuominnut jonkin tekoni: mitään pahempaa et voi minulle tehdä."

Marcus Tullius Cicero puolusti tasavaltaa, minkä vuoksi hän joutui Caesarin epäsuosioon. Myöhemmin muun muassa Yhdysvaltain perustajat ihailivat Ciceroa.CC/Gunnar Bach Pedersen

Ciceron kirjeenvaihto tarjoaa aitiopaikan seurata maailmanhistoriallisia tapahtumia. Mikä aarre historiantutkijoille!

Kirjeiden korvaamattomuutta korostaa se, ettei keneltäkään Ciceron aikalaiselta ole säilynyt vastaavaa.

Ja jos antiikin aikaisia kirjeitä onkin tallessa, oli ne yleensä tarkoitettu julkaistaviksi.

– Esimerkiksi Senecan ja Pliniuksen kirjeetoli suunnattu suurelle yleisölle. Ciceron kirjeet sen sijaan oli tarkoitettu vain vastaanottajan luettavaksi, Veli-Matti Rissanen sanoo.

Siksi ne paljastavat asioita, joita Cicero ei ehkä olisi halunnut yleiseen tietoon. Kuten sen, ettei hän ollut aina viisas tai oikeamielinen.

Kirjeet löytänyt Petrarca pettyikin pahasti, kun tutustui tarkemmin idoliinsa.

Kirjeet todistivat Ciceron itsekeskeiseksi, omahyväiseksi, kärsimättömäksi, mutta myös surevaksi ja läheisistään huolehtivaksi – siis inhimilliseksi ihmiseksi.

– Kirjeiden ansiosta Cicero tunnetaan antiikin henkilöistä parhaiten. Monet muut antiikin hahmot jäävät etäisiksi. Emme tiedä heidän yksityiselämästään oikeastaan mitään, Veli-Matti Rissanen sanoo.

Cicero muun muassa osoittautuu innokkaaksi sisustajaksi.

Cicero Kreikassa asuneelle ystävälleen Atticukselle vuonna 68 eaa:

"Jos onnistut löytämään gymnasioniin sopivia taideteoksia, jotka ovat omiaan tiedät kyllä minne, ole hyvä äläkä päästä niitä käsistäsi. Olen niin ihastunut Tusculumin-huvilaani, että olen tyytyväinen vasta kun pääsen sinne"

Jatkoa seuraa seuraavana vuonna:

"Odotan kärsimättömänä megaralaisia patsaita ja hermipylväitä, joista kirjoitit. Jos onnistut saamaan käsiisi jotain vastaavaa – jotain, mikä sinusta sopii Akatemiaan, älä epäröi lähettää sitä ja luota rahakirstuuni."

Cicero oli kielenkäytön ammattilainen. Hän oli loistava puhuja ja ahkera kirjoittaja. Käsitys hyvästä latinasta pohjaa Ciceroon.Mary Evans / Shutterstock / All Over Press Kirjeet olivat suhdetoimintaa

Cicero Atticukselle vuonna 68:

"En anna enää aihetta syyttää minua leväperäiseksi kirjeiden kirjoittajaksi. Huolehdi vain itse siitä, että sinulla kun sitä luppoaikaa riittää, pysyt tahdissani."

Cicero oli ahkera kirjeiden kirjoittaja.

– Hän kirjoitti aina ja kaikkialla: laivassa, tienpäällä, kantotuolissa. Ja usein yöllä, sillä hän mainitsee monesti raapustelevansa kirjettä ennen auringonnousua.

Suomentaja Veli-Matti Rissanen on viettänyt Ciceron kirjeiden seurassa vuosikymmenenAki Luotonen / Turun yliopisto

Ciceron kirjeenvaihdosta on säilynyt reilut 900 kirjettä. Se on huomattava määrä, kun ottaa huomioon sen, ettei posti toiminut 2000 vuotta sitten aivan yhtä jouhevasti kuin nykyaikana.

Tarkalleen ottaen postilaitosta ei Ciceron aikana ollut, vaan kirjeen kirjoittaja itse vastasi sen toimittamisesta perille.

– Yläluokalla oli omia kuriireja, jotka kuljettivat kirjeitä. Usein sama kirje annettiin kahdelle kuriirille eri reittejä pitkin vietäväksi, jotta varmistettiin kirjeen perille meno, Rissanen selittää.

Ei ollut harvinaista, että kirjeitä varastettiin. Herkälle papyrukselle kirjoitetut kirjeet myös tuhoutuivat helposti, jos ne esimerkiksi kastuivat.

Kirjeen kulkunopeudesta antaa esimerkin Ciceron kertomus: Kirje Roomasta Vähän-Aasian Kybistraan, nykyisen Turkin alueelle, kulki 46 päivässä. Vastauksen Cicero sai siis kolmen kuukauden kuluttua. Cicero kehui vauhtia nopeaksi.

Kirjeenvaihdon funktio oli pitkälti sama kuin tänä päivänä. Kirjeissä kerrottiin kuulumisia, esitettiin toiveita ja pyyntöjä, pohdittiin mieltä askurruttaneita asioita ja ylläpidettiin sosiaalista verkostoa.

Cicerolla oli kirjeenvaihtoa arviolta sadan eri henkilön kanssa. Ehkä tärkein ja pitkäaikaisin kirjeenvaihtotoveri oli Ciceron läheisin ystävä, Kreikassa asunut Titus Pomponius Atticus.

– Hänelle Cicero uskoutui, oli vilpittömimmillään ja paljasti eniten itsestään.

Cicero Atticukselle vuonna 60 eaa:

"Aamulla taloni on tupaten täynnä ja forumille laskeudun ympärilläni laumoittain ystäviä, mutta tuosta valtavasta väkijoukosta en löydä ketään, jonka kanssa voisin vapaasti heittää huulta ja huokaista kotoisasti. Siksi odotan sinua."

Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 24.11. klo 23:een asti.

Lue lisää:

Italian salaperäisen mahtikansan arvoitus ratkesi DNA-tutkimuksilla

Nasa lähettää avaruuteen aluksen, joka törmäytetään tarkoituksellisesti asteroidiin – testissä ihmisen kyky vastata avaruuden uhkiin

Tue, 23/11/2021 - 20:41

Asteroidit ovat aiheuttaneet useita joukkotuhoja Maan elämän historian aikana.

Ihmiskuntaa avaruuden kiertolaiset ole vielä vahingoittaneet, jos ei oteta huomioon Ann Elizabeth Hodgesin kotitalon katon läpi syöksynyttä meteoriittia, joka vuonna 1954 kolhi Hodgesin mustelmille ja tuhosi hänen radionsa.

Hodgesin tapaus oli pitkään ainoa varmuudella osoitettu ihmisen ja meteoriitin yhteentörmäys, vaikkakin myös Intiassa vuonna 2016 tapahtuneen bussionnettomuuden arveltiin olleen taivaalta pudonneen kiven aiheuttama.

Olemme toistaiseksi välttyneet katastrofilta, mutta se ei tarkoita, että olisimme turvassa aina. Siksi Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa lähettää keskiviikkoaamuna, noin kello 8.20 Suomen aikaa avaruuteen aluksen, jolla testataan ihmiskunnan mahdollisuuksia puolustautua uhkaavia asteroideja vastaan.

Yle seuraa laukaisun suorana keskiviikkoaamuna.

10 kertaa hävittäjälentokonetta nopeampi "nuoli"

Ohjelma kulkee nimellä DART. Lyhenne tarkoittaa suomeksi tikkataulun tikkaa tai nuolta ja tulee sanoista Double Asteroid Redirection Test – vapaasti suomennettuna kaksoisasteroidien uudelleenohjaustesti.

DART-aluksen kohde on Didymos-pikkuplaneetan kuu Dimorphos, joka on halkaisijaltaan noin 160 metriä. Nasa muistuttaa, ettei kaksoisasteroidi ole uhka maapallolle, vaan kyseessä on pelkkä testi siitä, miten voimme vaikuttaa taivaankappaleiden liikeratoihin.

Dimorphos on myös siitä hyvä kohde, että sen kuumainen suhde Didymoksen kanssa pienentää huomattavasti mahdollisuutta siihen, että osuma voisikin vahingossa suistaa kappaleen törmäyskurssille Maan kanssa.

Matka kaksoisasteroidille kestää hieman alle vuoden. Törmäyksen on laskettu tapahtuvan syyskuussa 2022, jolloin Didymos ja Dimorphos ovat noin 11 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Kappaleiden välinen etäisyys on tällöin tähtitieteellisellä mittakaavalla sopivan lyhyt, joten törmäystä voidaan tarkastella maasta teleskoopeilla ja avaruustutkalla ja näin selvittää, onko kappaleen liikerata muuttunut.

Elokuussa laatikkomaiseen ja hieman mopoautoa painavampaan DARTin runkoon kiinnitettiin siipiä muistuttavat aurinkopaneelit, joilla alus kerää virtaa matkallaan.NASA

"Nuoli" ammutaan kirjaimellisesti päin Dimorphosta noin 6,6 kilometrin sekuntivauhdilla, siis 10 kertaa hävittäjälentokoneen huippuja nopeammalla vauhdilla.

Hieman mopoautoa painavamman aluksen tömäys asteroidiin tuottaa noin 10–20 metrin kraaterin. Dimorphos kiertää isäntäänsä verkkaisella puolen kilometrin tuntivauhdilla, joten törmäyksen pitäisi riittää tuuppaamaan kappale lyhyemmälle kiertoradalle.

Koska aluksen pääasiallinen tehtävä on suorittaa kamikaze-lento, ei se kanna mukanaan kalliita mittauslaitteita. Aluksella on mukanaan vain yksi "silmä", optiseen navigointiin tarkoitettu korkean resoluution kamera, joka myös lähettää tutkijoille kuvia kohteesta.

Noin 10 päivää ennen törmäystä DART singauttaa kyydistään iltalialaisvalmisteisen satelliitin kuvaamaan törmäystä lähempää. LICIACubesta tulee samalla Italian avaruusjärjestö Asin ensimmäinen missio kaukaisessa avaruudessa.

Alus kyyditetään avaruuteen Elon Muskin avaruusyhtiö SpaceX:n uudelleenkäytettäväksi suunnitellulla Falcon 9 -kantoraketilla.

Koko mission hintalapuksi tulee noin 320 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Kantoja kaskessa, kiviä asteroidilla

Täysin varmana onnistumista ei voida pitää. Kunnianhimoisessa missiossa on muutamia muuttujia, jotka selviävät ehkä vasta, kun alus tömähtää kohteensa pintaan.

Aurinkokuntaa tutkiva Brownin yliopiston geologi Peter Schultz kertoo Science-tiedejulkaisulle, että alus voi osua kiveen Dimorphoksen pinnalla, jolloin kivi kyllä hajoaa sirpaleiksi, mutta asteroidiin kohdistuva työntövoima pienenee.

On myös mahdollista, ettei törmäys tapahdu optimaalisessa kulmassa, mikä myös pienentäisi voimaa, jolla törmäys tuuppaa asteroidia lähemmäs isäntäänsä.

Asteroideista suurempi, Didymos, on matalampi kuin ihmiskunnan korkein rakennus, mutta luonnollisesti paljon tanakampi. Pienempää Dimorphosta voisi verrata Kheopsin pyramidiin, joka on Gizan pyramideista suurin.NASA

Kolmas ongelmaskenaario juontuu asteroidien yhä melko tuntemattomasta luonteesta. Vaikka Nasa, Japanin avaruushallinto Jaxa ja Euroopan avaruusjärjestö Esa ovat kunnostautuneet viime vuosina asteroidien tutkimuksessa, on ilmassa yhä kysymysmerkkejä.

Sciencen mukaan on arveltu, että monet asteroidit voivatkin kovan ja tiiviin aineen sijaan olla löyhästi kasassa pysyviä sepeli- ja tomupalloja. Jos Diomorphos on tällainen, räjäyttää törmäys ilmoille lähinnä ison pilven pientä kiveä.

Suomalaista teknologiaa törmäyspaikalle myöhemmin tällä vuosikymmenellä

Neljä vuotta DARTin törmäyksen jälkeen rikospaikalle saapuvat etsivät. Euroopan avaruusjärjestö Esan Hera-luotain on perillä arviolta vuonna 2026, jolloin se tutkii tarkemmin törmäyskraateria ja asteroidia.

Alkuperäisissä suunnitelmissa Heran piti lähteä kaksoisasteroidille samaa matkaa Nasan aluksen kanssa, mutta rahoituskysymykset viime vuosikymmenellä lykkäsivät lähtöä. Eurooppalaiset ovat kuitenkin jo nyt tiiviisti mukana antamassa tulitukea DARTille Maasta käsin.

Hera ja sen kumppaneina kulkevat nanosatelliitit Milani ja Juventas tutkimassa asteroidia havainnekuvassa.ESA

Heran mukana avaruuteen lennätetään iso kasa tärkeitä tutkimuslaitteita: korkeusmittari, kameroita ja kaksi nanosatelliittia: Milani ja Juventas.

Milani kantaa päähyötykuormanaan teknologian tutkimuskeskus VTT:n hyperspektrikameraa, jolla on mahdollista selvittää asteroidien mineraalikoostumusta.

VTT:n mukaan vastaavaa teknologiaa käytetään jo maan päällä esimerkiksi ihosyövän kartoittamiseen, päästöjen mittaamiseen ja muovin kierrätykseen.

Suomalaisteknologia on oleellisessa osassa, kun binääriasteroidia eli kaksoisasteroidia tutkitaan. Instrumentilla kerättävä data kertoo siis myös oleellista tietoa binääriasteroidien alkuperästä ja kehityksestä.

VTT:n mukaan tutkimus avaa myös uudella tavalla asteroidikaivostoimintaa, joka voi tulevaisuudessa olla suuri vastaus oman planeettamme resurssipulaan.

Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 24.11. klo 23:een asti.

Lue myös:

Katso kuvat avaruudesta näytteitä tuoneen kapselin syöksystä ja laskeutumisesta – Näytteiden toivotaan antavan vastauksia perimmäisiin kysymyksiin

Lucy-luotain lähti flipperipallona asteroidipilviin – kahdeksalta kivenmurikalta haetaan tietoa aurinkokuntamme nuoruudesta

Aurinkokunnan biljardikentällä ahdasta: viime vuonna havaittiin ennätysmäärä lähiasteroideja

Minna Koivikko kertoo, mikä on tyypillisin asia, jota meriarkeologilta kysytään – "Yleensä se on se, että kuinka syvällä olet käynyt"

Tue, 23/11/2021 - 20:26

Indiana Jones ja Jacques Cousteau – siinä kaksi miestä, joiden vaikutuksesta Minna Koivikosta tuli meriarkeologi.

– Kun minulta kysytään, miten keksin ryhtyä meriarkeologiksi, yleensä kerron, että teininä Oulussa tuli katsottua ehkä vähän liikaakin telkkaria. Silloin telkkarissa nimittäin pyöri nämä tapaukset. Ja lisäisin kyllä vielä sinne [Ihmemies] MacGyverin, koska tämä työ vaatii myös teknistä luovuutta.

Meriarkeologin työnkuvaan olennnaisena osana kuuluu tietysti myös sukeltaminen. Siihen puolestaan liittyy myös tyypillisin asia, joka meriarkeologilta yleensä kysytään.

– Yleensä se on se, että kuinka syvällä sä olet käynyt, Koivikko sanoo naureskellen.

Koivikko väitteli tohtoriksi Suomenlinnan hylyistä vuonna 2017 ja alueen hylkyjen tutkiminen jatkuu edelleen tutkimusprojektissa, jonka nimi on Veteen vajonneet.

Miksi on tärkeää tutkia myös vedenalaista kulttuuriperintöä?

– Siellä on yksi pala menneisyyttä. Historiaahan tutkitaan siksi, että meillä olisi luottamusta myös tulevaisuuteen siitä, että ihmislaji on pärjännyt ennenkin. Eli jos haluamme ehjempää kuvaa historiastamme, näillä hylyillä on oma tarinansa ja oma paikkansa siinä isossa kuvassa.

Puoli seitsemän -ohjelman Mysteerijuontajaviikon toisena yllätysjuontajana nähtiiin meteorologi Anniina Valtonen. Katso koko lähetys tästä:

Pages