|
Kun hain Helsingin yliopistoon fysiikkaa
opiskelemaan, en aavistellut, että jonain
päivänä päätyisin töihin ulkomaille. Itse asias-
sa, haaveissani ei siintänyt tuolloin edes tohto-
rin tutkinto tai tutkijan ura. Kukapa sitä tietäisi
etukäteen tällaisia asioita, mutta yleisesti ottaen
naisen on vaikeampi nähdä itselleen tulevaisuus
fyysikkona kuin miehen. Suvi Talan vuonna
2006 kirjoittamasta raportista "Tasa-arvon
toteutuminen fysiikan opinnoissa ja tutkijank-
oulutuksessa" käy ilmi, että naisilla on yleen-sä
lapsuudesta opittu huono "fysiikkaitsetunto".
Nilanjana Dasguptan tutkimukset naisopiskeli-
joiden alitajuisista ajatuksista osoittavat, että
naiset yhdistävät enemmän kielteisiä tunteita
matemaattisiin aineisiin kuin humanistisiin ai-
neisiin. Roolimallien ja kannustuksen osuutta
naisopiskelijoiden menestykseen niin sano-
tuissa kovissa tieteissä ei siksi tule väheksyä.
Menestyneiden naistietelijöiden kohtaaminen
kohottaa naisopiskelijoiden fysiikkaitsetun-
toa ja heidän ajatuksensa matemaattisista ai-
neista muuttuvat positiivisemmiksi. Naispro-
fessorien luennoilla naisopiskelijat uskaltavat
myös kysyä enemmän kysymyksiä. Sattumoisin
oman väitöstyöni ohjaaja oli nainen, professori
Ritva Serimaa Helsingin yliopistosta.
Koska naisen on oltava erityisen kovapäinen
uskaltaakseen lähteä uralle, jossa hän uskoo
jo etukäteen olevansa heikoissa asemissa ihan
vain sukupuolensa vuoksi, kesti pitkään en-
nen kuin menestyneet naispuoliset fyysikot
Suomessa kehtasivat sanoa ääneen olevansa
naisfyysikoita. Jo pelkästään sana "naisfyysik-
ko" sai monet naiset näkemään punaista ja se
yhdistyi helposti mielessä samaan kategoriaan
sanan "naisautoilija" kanssa. Vuonna 2007 ko-
ettiin kuitenkin merkittävä edistysaskel tällä
saralla, kun tieteellisesti jo mainetta niittäneet
Ritva Serimaa, Katri Huitu ja Hanna Vehkamäki
Helsingin yliopistosta päättivät rohkeasti tun-
nustautua naisfyysikoiksi. Heidän ponnistuk-
sistaan syntyi FinWip (Suomen Naisfyysikot)
täydentämään pohjoismaista fyysikkonaisten
vuonna 2005 perustettua NorWip-verkostoa
(Nordic Network of Women in Physics).
Täytyy myöntää, että olin itsekin jokseenkin
skeptinen naisfyysikkoajatuksen suhteen ennen
kuin osallistuin ensimmäistä kertaa naisfyysik-
kojen NorWiP-konferenssiin syksyllä 2007.
Miesvaltaisella alalla opiskelu ja epämääräiset
tietokoneisiin liittyvät harrastelut olivat
vääristäneet käsitystäni naisten osaamisesta.
NorWiP-konferenssissa tajusin kuitenkin ol-
evani kaltaisteni seurassa kuunnellessani illal-
lispöydässä naispuolisten kohtalotovereideni
tarinoita väitöskirjatyön tekemisestä. Konfe-
renssi oli kokemuksena hyvin inspiroiva ja se
sisälsi monenlaista ohjelmaa, mitä normaali
fyysikko-jen konferenssi ei sisällä; mainitta-
koon nyt esimerkiksi esiintymisharjoitukset,
joihin itse osallistuin.
|
Kuten käännynnäiset
yleensä, minusta tuli tuon kokemuksen jälkeen
palava naisfyysikkoaatteen kannattaja. Tein
päätöksen olla roolimalli ja mentori mahdolli-
simman monelle nuorelle naiselle. Olen siis
mielelläni osallistunut DESYn tasa-arvotapah-
tumiin ja kertonut koululaisille työstäni. Usein
olen myös toiminut tasa-arvovirkailijan sijaise-
na työhaastatteluissa ja kannustanut naishaki-
joita kertomaan omista vahvuuksistaan. Muu-
tama viikko sitten sydäntäni lämmitti suuresti,
kun DESYssä "Girl's Day" -tapahtumassa vi-
erailulla käynyt tyttö tunnisti minut kadulla
ja kertoi innoissaan äidilleen, että "tuo on se
täti DESYstä". Tyttöjä siis voi ja ehdottomasti
pitääkin innostaa fysiikan pariin!
Siitä on nyt neljä vuotta, kun väittelin ja muutin
Hampuriin postdoc-tutkijaksi. Neljän vuoden
aikana osastomme DESYssä on kasvanut pal-
jon. Nykyään melkein kolmestasadasta osasto-
mme työntekijästä noin 20 prosenttia on naisia.
Johtavista tieteilijöistä naisia on kuitenkin vain
noin 10 prosenttia tai jopa alle, vaikka DESY
pyrkii jatkuvasti rekrytoimaan lisää naisia. Jos-
sain mielessä siis jonkinlainen lasikatto nais-
ten uralle saattaa olla olemassa. Naisasia jää
usein jotenkin ulkokohtaiseksi. Kerran valitin
ylemmälle mieskollegalle siitä, ettei naisia ollut
valittu vastuulliseen asemaan, ja sain vastauk-
seksi puolustelevan kommentin: "Mutta DESY-
hän panostaa paljon naisiin. Meillähän on jopa
oma lastentarha!" En viitsinyt alkaa kinaamaan
siitä, että naisten tieteellistä uraahan tässä piti
edistää eikä heidän lapsiensa.
Olen oppinut, että uralla pääsee eteenpäin vain,
jos joku toinen avaa oven uusiin mahdollisuuk-
siin. Vaikka olenkin itse löytänyt sattumalta
useita mentoreita työtovereiden joukosta sekä
omasta että muista instituuteista, mentorin
löytäminen ei yleensä ole helppoa. DESY kuuluu
useiden muiden saksalaisten tutkimuskeskus-
ten kanssa eräänlaiseen tutkimusinstituuttien
katto-organisaatioon nimeltä Helmholtz-Ge-
meinschaft. Sen lisäksi, että rahoituksemme
menee Helmholtz-Gemeinschaftin kautta, se
myös lukuisten muiden toimintojen ohella tar-
joaa naisille mentorointiohjelmaa "In Führung
gehen". Naisten on rohkeasti etsittävä tukiverk-
koja ja haettava mentorointiohjelmiin sekä eri-
laisiin vastuullisiin tehtäviin, jotta heillä olisi
jotain mistä ponnistaa eteenpäin fyysikon ura-
llaan. Samalla he menestyneinä fyysikkoina
toimivat positiivisina roolimalleina oman tut-
tavapiirinsä tytöille. Tällä tavalla fysiikka ja
muut kovat aineet vähitellen saavat aikaan niitä
kovasti kaivattuja positiivisia assosiaatioita tyt-
töjen mielissä.
|
English
Svenska
Suomi